6287/SL/16

Vapauttava

Lehti käsitteli tunnettua rokotusten vastustajaa, vaikka tämä ei suostunut haastatteluun. Juttu ei loukannut hänen tai hänen lapsensa yksityiselämän suojaa. Lapsesta julkaistiin mahdollisimman vähän tunnistamiseen johtavia tietoja. Tiedoilla oli suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Kantelu 29.7.2016

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 17.7.2016 julkaisemaan juttuun ”Rokotekriitikot vaarantavat myös muiden lapset – lääkärin mukaan suunta muuttuu vasta, kun jollekin käy huonosti”.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1468559196637

Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien toimittaja soitti hänelle kesäkuun 2016 alussa ja kertoi suunnitelmistaan tehdä asiallinen artikkeli rokotuskriittisyydestä Pohjanmaalla. Kantelija kieltäytyi, koska hänellä oli negatiivisia kokemuksia niin sanotusta valtamediasta ja sen tavoista käsitellä rokotekriittisyyttä.

Kantelija kuitenkin esiintyi jutussa sekä kuvassa että tekstissä. Kantelijan mukaan ongelma ei ole niinkään se, että haastateltavat puhuvat hänestä. Ongelmallisempana hän pitää sitä, että jutussa kerrotaan hänen elämäntarinansa siltä osin, kuin se liittyy hänen lapsensa sairastumiseen rokottamisen seurauksena ja kuinka se teki kantelijasta rokotekriitikon. 

Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien jutussa on myös useita asiavirheitä. Hänen mukaansa on virhe väittää, että hän olisi kirjoittanut Österbottens Tidningiin ja Vasabladetiin monen sivun pituisia mielipidekirjoituksia. Kantelijan mukaan toimittajan pitäisi tietää, että niin pitkiä mielipidekirjoituksia ei edes julkaista. Hänen mukaansa tämä rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa 10, jonka mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ja myös silloin, kun ne on aikaisemmin julkaistu.

Kantelija pitää alentavana sitä, miten jutussa kirjoitetaan hänestä ja miten häntä kutsutaan ylipapiksi, jonka sanomaa moni seuraa. Hänen mukaansa rokotekriitikot eivät seuraa häntä vaan tieteellistä tutkimusta. Kantelijan mukaan jutussa rikotaan Journalistin ohjeiden kohtaa 21, jonka mukaan erittäin kielteisen julkisuuden kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Lisäksi kantelijan mukaan hänen rokotekriitikoiden ylipapiksi kutsumisensa loukkaa myös rokotekriitikoita.

Koska jutussa on käsitelty kantelijaa niin laajasti, kantelijan mukaan hänen olisi pitänyt saada mahdollisuus nähdä juttu ennen julkaisemista. Hänen mukaansa tämän vuoksi jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohti 17 ja 18, jotka liittyvät haastateltavan oikeuksiin saada tietää lausuman asiayhteys ja tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista.

Lisäksi kantelijan mukaan jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtaa 12, jonka mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Kantelijan mukaan jutussa ei suhtauduta kriittisesti väitteisiin rokotteiden pelastamien henkien määrästä tai siitä, kuinka monen pitää olla rokotettu laumaimmuniteetin syntymistä varten.

Kantelijan mukaan juttu rikkoo myös Journalistin ohjeiden kohtaa 15, jonka muun muassa mukaan otsikoille ja ingresseille on löydyttävä sisällöstä kate. Jutussa puhutaan hopeavedestä, jolla ei kantelijan mukaan ole mitään tekemistä jutun kanssa. 

Helsingin Sanomien vastaus 30.9.2016

Päätoimittaja Antero Mukan mukaan juttu kertoo laajasti rokotekriittisyydestä ja tarkastelun kohteena on etenkin Pietarsaaren seutu, jossa rokotuskattavuus on erityisen alhainen, mikä voi altistaa asukkaat paikallisille epidemioille. 

Kantelija on tunnettu rokotteiden vastustaja, jonka vaikutus rokotekriittisyyden lisääntymiseen Pietarsaaren seudulla ja koko ruotsinkielisellä alueella on merkittävä. Hän julkaisee rokotteiden vastaisia kirjoituksia perustamallaan vaccin.me-verkkosivuilla sekä kertoo käsityksistään sanomalehtiin kirjoittamissaan teksteissä sekä lukuisissa haastatteluissa. Hän kiertää pitämässä rokotekriittisiä luentoja sekä Suomessa että Ruotsissa. Hän on esiintynyt myös aihetta käsittelevissä tv-ohjelmissa molemmissa maissa.

HS:n toimitus päätti, että kantelijan tarina on syytä kertoa, vaikka häneltä itseltään ei haastattelua saatukaan. Tehdyn laajan toimituksellisen selvitystyön perusteella kävi ilmi, että kantelija on rokotuskysymyksessä merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka vaikutus yleiseen mielipiteeseen on niin olennainen, ettei sitä aiheen yhteydessä voi jättää käsittelemättä, päätoimittaja perustelee. Päätökseen vaikutti niin ikään se, että rokotuskysymyksen osalta kantelija on omalla pitkään jatkuneella toiminnallaan vaikuttanut itse yksityisyytensä rajaukseen. Kantelija on omaehtoisesti itse kertonut lapsensa rokotehaitasta laajalti julkisuudessa, eikä kyse siten ole siten selkeästi yksityisyyden piiriin kuuluvasta asiasta. Päätoimittajan mukaan seikka kytkeytyy suoraan kantelijan yhteiskunnalliseen toimintaan ja hänen asemaansa julkisuudesta tunnettuna rokotekriittisenä henkilönä.

Päätoimittaja toteaa, ettei henkilön päätös kieltäytyä haastattelusta lähtökohtaisesti rajoita tiedotusvälineen toimintavapautta käsitellä henkilöä yhteiskunnallisena toimijana. HS perustelee kantaansa Journalistin ohjeiden kohdalla 2, jonka mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein ja tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Päätoimittajan mukaan rokotekriittisyydestä tehty artikkeli käsitteli kiihkottomasti ja monipuolisesti yhteiskunnallisesti hyvin tärkeätä aihetta. Hänen mukaansa rokotevastaisuuden lisääntyminen on aidosti uhka kansanterveydelle; se voi altistaa väestön taudeille, joiden piti olla jo voitettuja. Artikkelissa käytiin tapausesimerkkinä perusteellisesti läpi Pietarsaaren seudun tilanne, kerrottiin kansainvälisistä kokemuksista ja kuultiin niin asiantuntijoita kuin paikallisia vanhempiakin. Päätoimittajan mukaan sekä rokotekriitikot että rokotekriittisyyden kasvusta huolestuneet saivat tasapuolisesti argumenttinsa kuuluviin. Kantelijan osalta keskeisenä lähteenä oli Österbottens Tidning -lehden artikkeli vuodelta 2009, jossa sekä kantelija että hänen tyttärensä esiintyvät. Lähde on mainittu HS:n jutussa.

Päätoimittajan mukaan lehdellä ei ollut perusteita tarjota juttua kantelijan tarkastettavaksi, koska kantelija ei ollut suostunut haastatteluun. HS:n juttu ei tullut kantelijalle yllätyksenä, sillä toimittaja kertoi tästä hänelle puhelimitse. Jutussa on myös haastateltu toista pietarsaarelaista rokotekriitikkoa, joten päätoimittajan mukaan tieto tekeillä olevasta artikkelista varmuudella kantautui kantelijan tietoon hyvissä ajoin ennen julkaisua. Kahteen otteeseen lähetettyihin sähköposteihin kantelija ei vastannut. Päätoimittajan mukaan halutessaan kantelijalla olisi ollut myös tilaisuus saada artikkeli etukäteen luettavakseen.

Päätoimittajan mukaan JO:n kohdan 21 mukaisesti kantelijalta on kysytty tämän omaa kannanottoa, joka olisi ilman muuta julkaistu samassa jutussa. Hänen näkemyksensä kerrottiin kieltäytymisestä huolimatta jutussa varsin laajasti. Tiedot perustuivat kantelijan aiemmissa yhteyksissä kertomiin ja itse julkaisemiin tietoihin ja mielipiteisiin.

Päätoimittajan mukaan lehti ei myöskään ole loukannut kantelijan yksityisyyttä. Hänen mukaansa lehdellä oli painavat perusteet ja näyttö nimetä kantelija rokotekriitikoiden keskeiseksi äänitorveksi ja kertoa hänen näkemyksistään. 

Päätoimittajan mukaan myös kantelijan lapsen sairastuminen 2-vuotiaana Calmette-rokotteen seurauksena oli yhteiskunnallisesti merkityksellinen tieto. Lukijalle – ja yhteiskunnallisen arvioinnin kannalta – on oleellinen tieto, jos voimakasta rokotevastaista kampanjaa käyvän henkilön toiminnan keskeisenä vaikuttimena on ollut omakohtainen kokemus. Tällä on merkitystä nimenomaan henkilön yhteiskunnallisen toiminnan motiiveja arvioitaessa. Lapsen rokotehaitta ei HS:n arvion mukaan ole erityisen arkaluonteinen tieto. Lisäksi päätoimittaja huomauttaa, että kyse ei ole pysyvästä sairaudesta, vaan haitta on hoidettavissa antibiooteilla. Kantelija on myös kertonut lapsensa rokotehaitasta laajasti useissa eri välineissä. 

Päätoimittajan mukaan vaikuttaa perustellusti siltä, että kantelijan oman lapsen rokotekokemuksen julkisesta käsittelystä tuli ongelma vasta, kun journalistinen konteksti ei ollutkaan kantelijalle mieleinen, vaan hänen näkemyksiään myös haastettiin ja käsiteltiin kriittisessä valossa.

Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden kohdan 2 mukaisesti HS on pitänyt asiassa journalistisen päätösvallan toimituksen käsissä. Ohjeiden kohdan 1 mukaisesti lehti on rokotekysymyksessä toteuttanut vastuutaan lukijoille: heillä on oikeus tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu. HS:n näkemyksen mukaan lukijoille on olennaista tietää, mitkä ovat rokotekriittisen liikkeen keulahahmon motiivit toiminnalleen. Tämän seikan merkitystä korostaa se, että kielteinen omakohtainen rokotekokemus on vahvistanut kantelijan uskottavuutta ja asiantuntijaroolia suuren yleisön silmissä.

JSN:n periaatelausuman mukaan henkilön yksityiselämän suoja riippuu muun muassa hänen asemastaan ja käsiteltävän asian merkityksestä. Helsingin Sanomien päätoimittajan mukaan rokotekriittisyys ja sen lisääntyminen on merkittävä yhteiskunnallinen asia. Väestön terveyteen ja siihen kohdistuvilla tautiuhilla on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Asiasta ja siihen liittyvästä mielipidevaikuttajasta ja hänen toimistaan tässä asiassa myös lähipiirissä on voitava keskustella tiedotusvälineissä.

HS katsoo, että se on toiminut asiassa JO:n kohdan 27 mukaisesti. HS on julkaisupäätöstä tehtäessä arvioinut, että kantelija on omalla alallaan merkittävä mielipidevallan käyttäjä ja myös laajalti julkisuudessa esiintyvä henkilö. Kantelija on esiintynyt julkisuudessa laajasti myös omasta aloitteestaan. Rokotekokemus on lähtökohtaisesti yksityistä elämänpiiriä, mutta asian läpikäymisellä on huomattavaa yleistä merkitystä kantelijan vallankäytön ja julkisen roolin arvioinnin kannalta. Tältä osin kantelijan yksityisen elämän alue on tavalliseen kansalaiseen verrattuna suppeampi. Tämä pätee siis nimenomaan kokemukseen rokotehaitasta, eikä mihin tahansa kantelijan yksityiselämän piiriin kuuluvaa teemaan.

Päätoimittajaa toteaa, että kantelija on itse käyttänyt lapsensa rokotehaittaa ja tältä osin lapsen omaan yksityiselämään kuuluvia tietoja välikappaleena oman yhteiskunnallisen pyrkimyksensä edistämisessä. HS on julkaisupäätöstä tehdessään tiedostanut tähän liittyvät ongelmat, joihin viitataan JSN:n lasten ja alaikäisten asemaa käsittelevässä periaatelausumassa.

Päätoimittajan mukaan lehti on noudattanut lapsen rokotekokemuksesta kertoessaan erityistä hienotunteisuutta ja varovaisuutta. Kantelijan lapsen terveydentilaan on viitattu tekstissä tiiviisti, olennaiseen informaatioon keskittyen, tarpeettomasti yksityisyyden suojaa vaarantamatta tai sen rajoja koettelematta. Kantelija on itse kertonut nämä tiedot useaan otteeseen julkisuudessa. Esimerkiksi juttua varten Pietarsaaren seudulla haastatellut henkilöt tunsivat lapseen liittyvän tarinan hyvin. HS:n jutussa lapseen on viitattu määritteellä ”2-vuotias lapsi”. Kantelijalla on useita lapsia, eikä HS:n juttu siten yksilöi rokotekokemusta edes sukupuolen tarkkuudella. HS katsoo toimineensa lapsen yksityiselämän suhteen pidättyväisesti, erityistä harkintaa harjoittaen sekä JO:n (esimerkiksi kohdat 21 ja 27) ja JSN:n periaatelausumien mukaisesti. Kantelija itse on kertonut muissa välineissä avoimesti lastensa sukupuolet ja nimet sekä yksilöinyt kielteisen rokotekokemuksen nimeltä mainittuun lapseen.

Päätoimittajan mukaan kantelija on itse avannut omasta aloitteestaan omaa ja lapsensa yksityiselämää sekä itse päätoimittamallaan verkkosivustolla että useissa muissa medioissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien lähteenä käyttämässä vuonna 2009 julkaistussa jutussa tytär on keskeisessä roolissa, ja hän esiintyy yhdessä äitinsä kanssa lehden kuvassa. 

Päätoimittajan mukaan HS kertoi aiemmin julkisuudessa kerrottuja seikkoja niukasti ja neutraalisti. HS:n tekemä rajaus kunnioitti esimerkiksi tarkkojen henkilötietojen osalta myös tyttären yksityisyydensuojaa paremmin kuin kantelijan itse tekemä, omaehtoinen rajaus. HS toteutti näin hyvän journalistisen tavan periaatetta, jonka mukaan kaikki aiemmin julkaistukaan ei välttämättä ole julkista.

Päätoimittajan mukaan HS kertoi lukijoilleen avoimesti, ettei kantelija ollut suostunut HS:n haastatteluun, vaikka sitä oli hänelle tarjottu. Kantelijasta julkaistiin jutun yhteydessä arkistokuva, joka oli neutraali, eikä loukannut kantelijan tai hänen perheensä yksityisyyttä. Lapsen kuvaa ei julkaistu.

Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa kaikilta osin hyvän journalistisen tavan, Journalistin ohjeiden sekä JSN:n lapsia ja nuoria koskevan periaatelausuman mukaisesti.

Ratkaisu

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JSN:n periaatelausuma lasten ja alaikäisten esiintymisestä mediassa 10.12.2014: 

”Lapsilla ja nuorilla on sekä sanan- että mielipiteen vapaus, mutta myös oikeus tulla suojelluiksi. On tilanteita, joissa lapsen tunnistettavuudelle ei ole perusteita. Esimerkiksi voimakkaasti tunteita koskettavissa uutisissa koko nimen julkaisemisesta saattaa aiheutua lapselle haittaa. Ennen alaikäisen nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisemista tällaisissa yhteyksissä toimituksen on harkittava, onko sille kestävät perusteet. Hyvääkin tarkoittava julkisuus voi johtaa esimerkiksi kiusaamiseen ja syrjintään.”

”Vaikka aloite tai lupa esiintyä mediassa olisi saatu huoltajilta, on hyvä kysyä myös lapsen oma kanta. Toimittajan on lisäksi pyrittävä varmistamaan, että alaikäinen ymmärtää mediajulkisuuden seuraukset. Päävastuu kuuluu aina toimituksille, koska vanhemmatkaan eivät voi aina tietää, miten julkisuus vaikuttaa lapsiin ja nuoriin.”

http://www.jsn.fi/periaatelausumat/jsn-n-periaatelausuma-lasten-ja-alaikaisten-esiintymisesta-mediassa-10-12-2014/ 

Helsingin Sanomat julkaisi 17.7.2016 Sunnuntai-sivuilla ja verkossa laajan jutun rokotusten vastustamisesta Pietarsaaressa. Jutussa kerrottiin tietoja kantelijasta, joka on tunnettu rokotusten vastustaja, vaikka tämä oli kieltäytynyt haastattelusta. Lisäksi jutussa kerrottiin, että kantelijan lapsi oli vuosia aiemmin sairastunut rokotteen takia.

Kantelijan mukaan jutussa tuotiin kritiikittömästi esiin rokottamisen hyötyjä. Neuvoston mukaan juttu ei ollut näiltä osin kritiikitön tai virheellinen, ja lisäksi siinä tuotiin esiin rokotuksia vastustavien ihmisten näkemyksiä. Toisin kuin kantelija väittää, myös jutun ingressissä mainitulle hopeavedelle löytyi jutun sisällöstä kate, koska jutussa haastateltu perhe kertoi käyttävänsä hopeavettä sairauksien hoitoon.

Helsingin Sanomien tiedot kantelijasta perustuivat kantelijan muille tiedotusvälineille antamiin lukuisiin haastatteluihin. Kantelijan toiminnan ja näkemysten kuvaaminen oli perusteltua, koska hän on ollut voimakas mielipidevaikuttaja rokotuskeskustelussa. Jutussa käsiteltiin kriittisesti kantelijan toimintaa, joten hänellä olisi ollut oikeus kertoa oma näkemyksensä jutun yhteydessä. Hän kuitenkin kieltäytyi siitä torjumalla lehden haastattelupyynnöt. Koska kantelijaa ei haastateltu, hänelle ei syntynyt haastateltavan oikeuksia tarkastaa lausumiaan etukäteen tai saada tietää niiden käyttöyhteyttä. Kantelijan mukaan jutussa oli häntä koskevia virheitä, mutta hän ei pyytänyt lehteä oikaisemaan niitä.

Kantelija on julkisuudessa aktiivisesti vastustanut rokottamista ja tuonut esiin siihen liittyviä omia kokemuksiaan, joten hänen on siedettävä rokotenäkemystensä kriittistäkin käsittelyä tiedotusvälineissä. Sen sijaan lehti oli velvollinen harkitsemaan lapsen osalta huolellisesti häneen liittyvien tietojen julkaisemista, vaikka niitä oli käsitelty julkisuudessa jo aiemmin. 

Neuvoston mukaan Helsingin Sanomat oli näin tehnytkin. Lehti kertoi lapsesta osana rokottamisen vastaista keskustelua ja toi ilmi, miten lapsen sairastuminen vaikutti hänen äitinsä rokotusvastaisten näkemysten syntymiseen ja siitä seuranneeseen laajaan rokotusvastaiseen julkisuuteen. Lapsen kokemuksista kertominen oli tässä yhteydessä yhteiskunnallisesti merkittävää ja perusteltua. Lehti oli kuitenkin huolellinen kertoessaan lapsesta mahdollisimman vähän tunnistamiseen johtavia tietoja. Helsingin Sanomat ei julkaissut lapsesta kuvaa, eikä se tuonut esiin lapsen nimeä, sukupuolta tai nykyistä ikää, vaikka ne oli äidin aloitteesta tuotu julkisuuteen useita kertoja aiemmin. 

Helsingin Sanomat kunnioitti lapsen yksityiselämän suojaa ja huomioi JSN:n lasten ja alaikäisten esiintymistä mediassa koskevan periaatelausuman. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Riikka Kaihovaara, Riitta Raatikainen, Niklas Vainio, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo.