Kantelu 20.5.2016
Kantelu kohdistuu 20.5.2016 Ilta-Sanomissa julkaistuun juttuun ”Tamperelainen mies kertoo nyt, miltä tuntuu voittaa lotossa 8 miljoonaa euroa”. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001182925.html
Kantelu kuuluu seuraavasti:
”Aiemman langettavan tuomionne [ http://www.jsn.fi/paatokset/6075-sl-16/?year=2016 ] perusteella oletan, että tässä on taas samasta seikasta kyse. Väitetään kyseessä olevan uutisen eläkeläisestä, mutta tieto on Veikkauksen tiedottajalta, joten kyseessä on piilomainos. Ei artikkeli.”
Ilta-Sanomien vastaus 21.6.2016
Päätoimittaja Tapio Sadeoja vastaa, että IS julkaisi verkossa 20.5.2016 artikkelin, jossa toimittaja on käyttänyt toimituksellisen työnsä tukena Veikkaukselta, esimerkiksi tiedotteesta saatuja tietoja. IS on selkeästi kertonut lukijoille artikkelissa, mikäli artikkelin tiedot perustuvat Veikkauksen tiedotteeseen tai IS:n omaan journalistiseen sisältöön Veikkauksen tiedottajan haastatteluun liittyen.
Sadeoja toteaa, että lottoaminen on Suomessa pitkäaikainen kansallinen instituutio. Suuri yleisö tuntee loton ja on siitä kiinnostunut. Lottoarvonta on vakiintunut suurta yleisöä kiinnostava viikon kohokohta. Lottoarvonta ja lottopallot tunnetaan laajasti. Lotto on yleinen puheenaihe. Lottovoittajista puhutaan ja heistä ollaan kiinnostuneita. Näin on ollut Sadeojan mukaan siitä lähtien, kun viikoittaisia lottoarvontoja on lähetetty. Lottovoittajat ja heihin liittyvät suuret tai pienet tarinat ja sattumat kiinnostavat suurta yleisöä.
Journalistin ohjeiden tai JSN:n lausumien tarkoitus ei Sadeojan käsityksen mukaan ole estää tiedotteiden käyttöä lehtijuttujen tietolähteenä. Esimerkiksi viranomaisten, valtioneuvoston tai eduskunnan tiedotteet ovat keskeisiä journalistisia tiedon lähteitä. Viranomaisten, valtiollisten päätös- ja toimeenpanovallan edustajien sekä kaupallisten toimijoiden tiedotteiden arviointi kuuluu toimitukselliseen ammattitaitoon ja päätösvaltaan.
Sadeoja katsoo, että kotimaisen vapaan lehdistön toimintakeinoja ei tulisi miltään osin rajoittaa, ja tämä koskee myös tiedotteiden käyttöä lähteinä. Toimituksen kokonaisharkinnalla ja ammattitaidolla voidaan Sadeojan vastauksen mukaan varmistaa se, että myös Journalistin ohjeisiin kirjatuista tärkeistä toimituksellisista periaatteista, toimituksellisen sisällön riippumattomuuden ja piilomainonnan kiellon periaatteista, ei tingitä.
Julkaisua edeltävä IS:n toimituksellinen kokonaisharkinta on varmistanut myös sen, että toimituksellista päätösvaltaa ei ole luovutettu IS:n ulkopuolelle. Sadeoja katsoo, että artikkeli on selvästi toimituksellinen. Kyseessä ei ole piilomainonta.
Artikkeli on yleisilmeeltään, tyyliltään ja sisällöltään toimituksellinen. Se ei ole mainos tai piilomainos. Artikkeli ei Sadeojan näkemyksen mukaan sekoitu mainossisältöön. Lehti on selkeästi kertonut artikkelissa, mikäli artikkelin tiedot perustuvat Veikkauksen tiedotteeseen. Jutussa on mukana IS:n omaa, tiedotteesta erillistä journalistista panosta. Artikkeliin on haastateltu Veikkauksen tiedottajaa, jonka nimi todetaan artikkelissa.
Sadeoja korostaa, että erilaiset näkökulmat kiinnostavat lehtien lukijoita niin painetussa lehdessä kuin verkossakin. Näihin monipuolisiin näkökulmiin kuuluu myös lotossa merkittävän rahasumman (8 miljoonaa euroa) voittanen eläkkeellä olevan vanhahkon miehen taksimatka. Lottovoittajat ovat yksityisiä henkilöitä. He ovat tavallisia kansalaisia, ja näin ollen heidän henkilöllisyytensä tai muut voittoon liittyvät tiedot eivät ole julkisia tietoja. Tiedotusvälineillä on käytännössä hyvin rajalliset mahdollisuudet tavoittaa lottovoittajia tai haastatella heitä. Ottaen huomioon haastateltavan oikeudet ja lottovoittoon liittyvän julkisuusarvo ovat lottovoittajien haastattelut Sadeojan mukaan tyypillisesti anonyymejä haastatteluja.
Päätoimittaja Sadeoja toteaa, että artikkelissa ja myös muissa tilanteissa uutinen voi perustua pääasiassa tai jopa kokonaan tiedotteeseen. Näin on esimerkiksi tilanteissa, joissa tietoa ei muulla tavoin ole saatavissa ja joissa toimituksellinen kokonaisharkinta mukaan lukien lähdekritiikki on tehty asianmukaisesti. Uutisia tehdään ja julkaistaan jatkuvasti paljon viranomaisten, valtiollisten toimielinten, pörssiyhtiöiden, puolueiden ja erilaisten järjestöjen tiedotteiden perusteella. Toimituksellinen arviointi, ammattitaito ja päätösvalta siitä, mitä ja miten julkaistaan, korostuu myös muissa kuin kaupallisten toimijoiden tiedotteissa. Tässä tapauksessa tiedotteen käyttäminen lähteenä on mahdollistanut lukijoita laajasti kiinnostavan puheenaiheen julkaisemisen tiedotusvälineessä.
Sadeojan näkemyksen mukaan uutisen ei tarvitse perustua yksinomaan toimitukselliseen tutkintaan ja haastatteluihin. Kantelijan esittämä yksioikoinen ja rajattu tulkinta on omiaan rajoittamaan tiedotusvälineiden mahdollisuuksia käyttää tiedotteita juttujensa lähteinä ja siten heikentämään yleisön oikeutta tietoon sekä rajoittamaan toimituksellisen sisällön piiriä, mikä ei ole myöskään Journalistin ohjeiden tarkoitus. Sadeoja huomauttaa, että JSN ei ole käsitellyt aikaisemmin tähän asiaan selkeästi rinnastuvaa kantelua.
Sadeoja toteaa, että toimituksellinen päätösvalta on lehdelle luovuttamaton. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut tehdään aina ainoastaan journalistisin perustein. Niin on toimittu myös artikkelin osalta. Lukijoilla on oikeus saada tietää myös aiheista, joissa tiedon saatavuus on käytännössä rajallinen.
Sadeoja katsoo JSN:n tapaan, että journalistisen sisällön uskottavuus ja luotettavuus yleisön silmissä sekä selvän eron tekeminen toimituksellisen ja mainossisällön välillä ovat ensiarvoisen tärkeää.
JSN on Sadeojan vastauksen mukaan ratkaisukäytännössään todennut, että tiedotteiden käyttäminen toimitusten tietolähteenä on normaali käytäntö. Toimitukset käyttävät tietolähteinään kaupallisten toimijoiden tiedotteiden lisäksi mm. viranomaisten, valtiollisten päätös- ja toimeenpanovallan edustajien tiedotteita.
”Käyttäessään tietolähteenä Veikkauksen tiedotetta IS on huolellisesti harkitessaan käyttämäänsä tietolähdettä ja myös haastattelua, artikkelikokonaisuuden sisältöä sekä julkaisupäätöstä ottanut huomioon lukijoiden oikeuden saada tietää myös lottovoittajien tarinoista, lottovoittajan yksityisyyden suojan ja oikeuden anonyymiyteen sekä tiedotusvälineen mahdollisuudet käytännössä tavoittaa lottovoittajaa ja saada tältä haastattelu”, päätoimittaja Sadeoja toteaa. Lehti on arvioinut toimituksellisesti myös Journalistin ohjeiden kannalta Veikkauksen tiedotteen ja sen väittämät lehden hankkimien, sen käytössä olleiden taustatietojen valossa ja todennut tiedotteen sisällöltään luotettavaksi eli lehti on Sadeojan mukaan harjoittanut ammattimaista toimituksellista lähdekritiikkiä.
IS ei ole Sadeojan mukaan harkinnassaan tai julkaistessaan artikkelin luovuttanut toimituksellista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Sen sijaan IS on kokonaisharkinnan kautta mahdollistanut lukijoille lottovoittajaa ja hänen tarinaansa koskevaan tietoon. Yleisön oikeus tietoon on merkittävä toimituksellista työtä ohjaava periaate.
Artikkelissa on selkeästi ilmaistu moneen kertaan, mistä artikkelin tiedot on saatu (tiedote, haastattelu). Tässä vastauksessa edellä kuvatuin tavoin lottovoittajaa koskevassa uutisessa käytetyt lähteet ovat olleet käytännössä ainoa tapa hankkia tietoa asiassa. Sadeojan näkemyksen mukaan keskivertolukija ymmärtää helposti sen, että artikkelin lähteenä on käytetty tiedotetta ja haastattelua. Tämä on selvää mm. siksi, että se todetaan artikkelissa.
Sadeoja korostaa sitä, että lehden toiminnan keskeinen periaate on ehdoton journalistinen riippumattomuus mainostajista, ilmoittajista ja sponsoreista. IS ei luovuta, eikä voi luovuttaa esimerkiksi mainostajille minkäänlaista päätösvaltaa toimitukselliseen sisältöön. Taustatyö ja lähdekritiikki ovat artikkelin osalta olleet hyvän toimituksellisen tavan mukaisia.
Ratkaisu
JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
JSN:n piilomainontalausuma 2013:
– – keskeinen periaate on ehdoton journalistinen riippumattomuus mainostajista, ilmoittajista ja sponsoreista. Toimitus ei saa luovuttaa heille minkäänlaista päätösvaltaa toimitukselliseen sisältöön ? ei esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa juttujen näkökulmaan tai kokoon tai siihen, kuka jutun tekee.
http://www.jsn.fi/periaatelausumat/piilomainonta-2013/
Ilta-Sanomat kertoi uutisessaan anonyymin tamperelaismiehen kahdeksan miljoonan euron lottovoitosta ja taksimatkasta sen hakemiseksi Vantaalta Tampereelle. Uutinen perustui Veikkauksen tiedottajan haastatteluun ja yhtiön tiedotteeseen, jossa lottovoittajaa oli haastateltu nimettömänä.
Neuvosto on jo aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että tiedotteiden käyttäminen journalistien tietolähteinä on normaali käytäntö. Mainostajan tuottaman anonyymin haastattelun julkaiseminen ilman omaa toimituksellista panosta voi kuitenkin olla piilomainontaa sekä toimituksellisen päätösvallan siirtämistä toimituksen ulkopuolisille, koska toimitus ei voi päättää, mitä haasteltavalta kysytään eikä tarkistaa tietojen todenperäisyyttä. Tällainen on omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta yleisön silmissä.
Neuvosto noudattaa kuitenkin ratkaisuissaan kokonaisharkintaa.
Tässä tapauksessa rahapelivoitto oli huomattavan suuri, joten lehdellä oli hyvät journalistiset perusteet uutisten julkaisemiseen. Lehti kertoi jutussa avoimesti ja useaan kertaan, että uutinen perustui rahapeliyhtiön tiedotteeseen ja tiedottajan haastatteluun. Tietolähteet eivät näin ollen voineet jäädä lukijalle epäselväksi.
Jutussa tuotiin myös esiin kysymyksiä, joihin tiedottaja ei ollut suostunut vastaamaan. Neuvoston mielestä tämä kertoi osaltaan siitä, että toimitus oli pyrkinyt varmistamaan rahapeliyhtiön antamia tietoja. Jutun yhteydessä julkaistiin toimituksen tuottama kuvamanipulaatio.
Tässä tapauksessa oma toimituksellinen panos oli riittävä, lehdellä hyvät journalistiset perusteet uutisen julkaisemiseen, toimitus oli pyrkinyt tarkistamaan tiedotteen tietoja ja avannut tarkistusprosessia lukijoille.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jussi Lankinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Johanna Vehkoo.