Kantelu 24.2.2016
Kantelu kohdistuu Iltalehdessä 24.2.2016 julkaistuun juttuun ”Kristityn karu pakomatka Iranista Suomeen”. Artikkelin niukkojen taustatietojen mukaan haastateltu haluaa esiintyä nimettömänä eikä halua tulla kuvatuksi. Suoranaista perustelua ratkaisulle ei anneta, vaikka haastateltava tuntee artikkelin mukaan olevansa Suomessa turvassa aiemmin kotimaassaan Iranissa kokemaltaan vainolta. Kantelun mukaan jutusta ei myöskään käy ilmi, miten toimittaja olisi varmistanut haastatellun kertomat asiat. Kääntymyksestä kristinuskoon mainitaan vain piirteitä, jotka liittyvät kulttuurisiin seikkoihin, eivät uskoon tuloon. Lisäksi kyseiset piirteet ovat sellaisia, jotka kyseisen toimittajan julkista toimintaa tunteva voi olettaa vastaavan toimittajan omia käsityksiä islamista.
Kantelija kysyy, ovatko ne lainkaan haastatellun omia ajatuksia ja onko haastateltavaa ylipäänsä olemassa?
Kantelijan mielestä haastateltu näyttäisi todistaneen omin silmin useimmat ns. vastamediassa yleisesti levitetyt, islamilaiselle tai Lähi-idän kulttuurille ominaiset ilmiöt tai – kuten myös tavataan sanoa – urbaanilegendat. Juuri näiden kaikkien ilmiöiden sattuminen saman silminnäkijän todistamiksi tuntuu erikoiselta.
Kotimaan vainoa paennut ”Bahman Rahmani” todisti omin silmin miten Kosin saarelle kumiveneellä matkanneet muslimit heittivät mereen kristityn perheen, koska nämä olivat ”epäuskoisia”, laivamatkalla Kosin saarelta Kreikkaan hän näki afgaaniperheiden myyvän alaikäisiä tyttäriään prostituutioon, mikä on siellä ”tavallista”. Unkarissa junamatkalla hän näki miten muslimit ulostivat junavaunuun, koska junan vessoja olivat käyttäneet ”epäuskoiset”, ja juna-asemalla hän näki miten muslimit sylkivät ”tervetuloa pakolaiset” -kylttejä kantaneiden antaman ruoan maahan, koska se ei ollut halal.
Juttu päättyy ”Bahmanin” tuomitsevaan analyysiin Suomen pakolaispolitiikasta, jota hän pitää liian löyhänä. Jutussa ei kantelun mukaan ole kuitenkaan selvennystä siihen, miksi toimittaja luottaa henkilöön, jota ei saa nimetä eikä kuvata. Tai miten Iltalehden toimitus on varmistunut, että kyseinen henkilö ylipäänsä on olemassa?
Kantelija esittää kysymyksiä, joihin vastaaminen ei rikkoisi lähdesuojaa, mutta olisi ollut omiaan selventämään käytetyn lähdekritiikin tasoa: Onko toimitus tietoinen ”Bahmanin” todellisesta henkilöllisyydestä, ja mitä näyttöä siitä on pyydetty ja saatu? Miten toimittaja on yrittänyt selvittää ”Bahmanin” kertomien asioiden todenperäisyyttä? Onko ”Bahman” selvittänyt, miten hän on kääntynyt kristinuskoon ja missä? Onko hän esittänyt matkalippuja tai muita asiakirjoja, joista hänen kertomansa reitin voisi todeta? Onko toimittaja esittänyt maahanmuuttoviraston ”Bahmanille” antaman henkilökortin tai sen kopion toimitukselle? Miten ”Bahmanin” kertoman todenperäisyyttä on yritetty tarkistaa varsinkin niiltä osin, jotka vaikuttavat netistä kierrätetyiltä tarinoilta tai edellyttävät ”Bahmanilta” hänen näkemiensä ihmisten motiivien syvällistä tuntemusta? Ovatko lähteettä julkaistut kuvituskuvat toimituksen kuvaajan ottamia vai ovatko ne peräti kuvatoimistokuvitusta? Miten toimitus varmistui, että henkilö josta käytetään peitenimeä ”Bahmani” on ylipäänsä olemassa?
Iltalehden vastaus 7.4.2016
Päätoimittaja Petri Hakala vastaa, että turvapaikanhakijoiden vyöry Eurooppaan ja Suomeen on yhteiskunnallisesti niin merkittävä puheenaihe, että median on käsiteltävä sitä kaikista mahdollisista näkökulmista. Suomessa vastaanottokeskuksessa oleskeleva, kristityksi kääntynyt mies kertoo haastattelussa oman silminnäkijäkuvauksensa matkastaan halki Euroopan. Iltalehden jutusta ilmenee, että uutisointi perustuu miehen kertomukseen. Toimittaja on pyrkinyt käytettävissään olevin keinoin varmistautumaan miehen kertomuksen luotettavuudesta.
Päätoimittajan mukaan toimittaja on tutustunut haastateltavaan ”evankelisen kirkon työntekijän ja vastaanottokeskuksen työntekijän kautta”. Heidän henkilöllisyytensä ovat päätoimittajan vastauksen mukaan toimituksen tiedossa. Pastori on valmis tarvittaessa todistamaan haastatellun henkilöllisyyden. Toimittaja tapasi haastateltavan kasvotusten kahdesti ja keskusteli hänen kanssaan puhelimessa useaan kertaan. Haastatellun henkilöllisyys on alusta asti ollut toimituksen tiedossa.
Haastattelu on nauhoitettu tulkin läsnä ollessa. Tulkin henkilöllisyys on Hakalan mukaan toimituksen tiedossa. Toimituksen johtoon kuuluva uutispäällikkö kävi haastattelun ja nauhoituksen läpi ennen jutun julkaisua. Uutispäällikkö on tällöin nauhalta todennut, että Iltalehden uutisointi vastaa haastatellun kertomaa. Tämä on kertonut matkastaan tarkasti ja yhtenevästi niin toimittajalle kuin myös hänen kanssaan Suomessa tekemisissä oleville henkilöille, joita myös on haastateltu juttua tehtäessä. Haastateltava on esittänyt matkastaan myös dokumentteja.
Se seikka, että hänen kuvaamiaan tapauksia on raportoitu toisaalla, ei tee niistä epäuskottavia. Päinvastoin se todistaa päätoimittajan mukaan, että hänen kuvaamansa tapaukset eivät ole yksittäisiä. Toimituksella on hallussaan kopio haastateltavan asiakaskortista vastaanottokeskuksessa. Lisäksi haastateltava on toimittanut allekirjoittamansa todistuksen, jossa hän todistaa antaneensa ko. haastattelun Iltalehdelle ja toimittajalle. Lisäksi hän vakuuttaa jutun vastaavan kertomustaan matkan tapahtumista.
Toimituksella ei ollut mitään perusteita kyseenalaistaa haastateltavan kertomuksen todenmukaisuutta. Tietolähteeseen on suhtauduttu tässä tapauksessa erityisen kriittisesti, koska kyseessä on hyvin arka ja kiistanalainen puheenaihe. Toimittaja on Hakalan mukaan juttua tehdessään kunnioittanut jokaisen ihmisarvoa eikä ole jutussa tuonut esiin etnistä alkuperää, vakaumusta tai näihin verrattavia ominaisuuksia asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
JSN pyytää myös haastattelusta mahdollisesti tehtyä nauhoitusta kuunneltavaksi. Kaikkeen yllä olevaan viitaten päätoimittaja Petri Hakala toteaa, että nauhoite on toimituksen hallussa ja lähdesuojan piirissä.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 14: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.
JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Iltalehti julkaisi turvapaikanhakijan anonyymin haastattelun. Tämä kertoo kääntyneensä muslimista kristityksi jo kotimaassaan ja joutuneensa sen vuoksi vainon kohteeksi. Haastateltu arvosteli jutussa voimakkaasti muslimien käyttäytymistä niin kotimaassa kuin pakomatkalla ja kertoo tarinoita, joissa on muslimivastaisessa keskustelussa toistettuja elementtejä. Jutun alussa kerrottiin, että lehti oli luvannut haastatellulle anonymiteetin ja lähdesuojan turvallisuussyistä ja että haastattelun saaminen edellytti pidättäytymistä haastatellun kuvien julkaisemisesta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että lehdellä oli riittävät perusteet haastattelun julkaisemiseen nimettömänä. Sen sijaan neuvosto arvostelee Iltalehden menettelyä niiltä osin, kun se koskee lähteen ja häneltä saatujen tietojen luotettavuuden avaamista lukijalle. Vastauksessaan neuvostolle päätoimittaja kertoo uskottavasti, että lehti on noudattanut huolellisuutta lähdehenkilön taustojen ja haastattelumateriaalin tarkistamisessa. Lukijansa Iltalehti kuitenkin jätti vaille tätä informaatiota.
Myös kuvien käyttö on lukijan kannalta huolimatonta. Kuvien teksteistä saa sen käsityksen, että kuvissa on haastateltu, vaikka hän on edellyttänyt, että kuvia hänestä ei käytetä. Kuvissa ei myöskään mainita mitään lähdettä.
Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että suomalaisessa mediassa on alkanut esiintyä maahanmuuttajiin ja muslimeihin kohdistuvia erityisen kielteisiä väitteitä, jotka perustuvat ainoastaan nimettömiin lähteisiin. Tiedotusvälineiden tulisi käyttää suurta harkintaa tällaisten tarinoiden julkaisemisessa. Ainakin niiden pitäisi avata yleisölle Journalistin ohjeiden 14 kohdan mukaisesti se, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Erityisen tärkeää tämä on sodan ja vainojen uhreja sekä turvapaikanhakijoita haastateltaessa, koska he ovat haavoittuvassa asemassa ja saattavat painottaa kertomuksiaan kuulijoiden toivomusten mukaisiksi.
Julkisen sanan neuvoston on kuitenkin tulkinnoissaan puolustettava sananvapautta. Lehti on tarkastanut haastattelumateriaalin huolellisesti. Lähdesuojakohdan avaussuositus lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuudesta ei ole ehdoton.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Hannu Helineva, Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Maria Kaisa Aula, Paula Paloranta, Juha Honkonen.