Kantelu 16.2.2016
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien päätökseen jättää kantelijan mielipidekirjoitus julkaisematta. Mielipidekirjoitus liittyi HS:n sunnuntaisivuillaan 7.2.2016 julkaisemaan artikkeliin ”Valtion suurin tutkimuslaitos pimitti vakavat vilppiepäilyt – ”Olen huolissani VTT:n asenteesta”, sanoo Kari Raivio.
Kantelijan mukaan mielipidekirjoitus olisi tuonut esiin keskeistä tietoa, jota ei mainittu Helsingin Sanomien jutussa.
Hänen mukaansa kuvaa käytettiin Helsingin Sanomien jutussa harhaanjohtavasti. Tieteellisessä artikkelissa julkaistun kuvan tarkoitus oli osoittaa ajallinen yhteys tiettyjen lipidimuutosten ja diabetesautovasta-aineiden ilmaantumisen välillä. Vertailua verrokkilapsiin ei voi suorittaa, koska verrokkilapset eivät kehitä vasta-aineita. Lisäksi kantelijan mukaan tiedeartikkelin tulokset on vahvistettu useassa myöhemmin julkaistussa tieteellisessä alkuperäisjulkaisussa.
Kantelija katsoo olevansa asianosainen, vaikka hänen nimeään ei ole mainittu Helsingin Sanomien jutussa. Hänen johtamansa huippuyksikkö on mainittu.
Kantelijan mukaan hän ei myöskään tiennyt antaessaan haastattelua juttua varten, oliko haastattelu tarkoitettu julkaistavaksi vai tausta-aineistoksi. Haastattelua ei julkaistu, vaan sitä käytettiin tausta-aineistona.
Kantelu on otettu käsittelyyn vastineoikeuden ja kuvan harhaanjohtavan käytön osalta.
Helsingin Sanomien vastaus 4.8.2016
Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan HS:n artikkelin yhteydessä julkaistiin kuvagrafiikka, joka perustui HS:n haltuunsa saamaan alkuperäismateriaaliin. Julkaistussa kuvagrafiikassa on kyse samasta aineistosta, johon on perustunut Journal of Experimental Medicine (JEM) –lehdessä julkaistun tieteellisen artikkelin kuva. JEM-lehden kuva esittää koehenkilönä olleen tytön veriarvoja ja ns. merkkiaineita. Kuvalla pyrittiin osoittamaan, kuinka lipidit eli rasvamolekyylit reagoivat voimakkaasti ennen ykköstyypin diabeteksen puhkeamista.
Päätoimittaja toteaa, että JEM-artikkelin kuvasta lukija voi jäädä siihen käsitykseen, että se on edustava esimerkki. Myöhemmin samaa kuvaesimerkkiä käytettiin nimenomaan edustavaksi mainiten sekä menestyksekkäässä Suomen Akatemian apurahahakemuksessa, että useissa julkisissa esityksissä. Tämä kokonaisuus synnyttää perustellusti epäilyn tiedevilpistä.
Päätoimittajan mukaan ensimmäinen HS:n julkaisemista graafeista vastaa sisällöltään mainittua JEM-lehden kuvaa. HS julkaisi tuon graafin rinnalla myös toisen graafisen esityksen, jota JEM-lehden tieteelliseen artikkeliin ei ollut liitetty. Kyse on ns. verrokkiaineistosta, joka osoittaa, että rasvamolekyylit käyttäytyvät terveellä henkilöllä jokseenkin samalla tavalla. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei kuvien perusteella voi ennustaa diabeteksen puhkeamista. Tämä hypoteesi oli kyseisen diabetestutkimuksen ydinkysymys.
JEM-lehdessä tuota verrokkikuvaa ei julkaistu. Päätoimittajan mukaan HS:n artikkelin ydinsisällön kannalta olennainen kysymys on tietysti se, oliko verrokkikuva jätetty toimittamatta tiedelehteen, jotta esitetty tutkimustulos ei olisi vesittynyt.
HS ei ole käyttänyt kuvaa harhaanjohtavassa tarkoituksessa, päätoimittaja toteaa. Kuvista välittyy sama olennainen informaatio kuin alkuperäisaineistosta. Kuvaan liittyvä informaatio on läpikäyty yhdessä tiedeasiantuntijoiden kanssa.
HS ei ole tieteellinen julkaisu, joten kuvien sisältämän informaation selkeyteen ja ymmärrettävyyteen kiinnitetään erityistä huomiota, päätoimittaja sanoo. Lukijat eivät ole lähtökohtaisesti lääketieteen tai tutkimustyön ammattilaisia, joten ydininformaation pelkistäminen on perusteltua. Tässäkin tapauksessa HS:n versio on tiedelehden kuvaa yksinkertaisempi ja lukijoille helpommin hahmotettavissa oleva näkymä. Kummankin kuvan data on kuitenkin sama, ja käyrät nousevat ja laskevat kahden pisteen välillä samalla tavalla, vaikka skaala on erilainen.
HS:n tavanomainen journalistinen käytäntö on se, että graafiset esitykset laaditaan ”HS-grafiikaksi”, eikä alkuperäisiä hyödynnetä sellaisenaan. Päätoimittajan mukaan tämä on vakiintunut, yleisesti hyväksytty journalistinen tapa, ja myös lukijoiden ymmärtämä menettelytapa. Grafiikan yhteydessä käy ilmi, että kyse on HS-toimittajan keräämistä tiedoista ja HS:n oman graafikon tekemästä esityksestä. Saatetiedon viittaus ”julkaistuun kuvaan” viittasi nimenomaan graafiseen näkymään, ei originaalikuvaan.
Päätoimittaja toteaa lisäksi, että JEM-lehden aineistoon sellaisenaan HS:llä ei ole tekijänoikeuksia, eikä niiden laajempi käyttäminen lehdessä sellaisenaan olisi ollut korrektia.
Päätoimittajan mukaan HS:n kuvissa esittämä informaatio on sittemmin saanut vahvistusta, kun VTT:n alun perin salaamat, ulkopuolisten selvittäjien raportit ovat tulleet julki. Kyseiset ulkopuolisten selvittäjien raportit keskittyivät nimenomaan JEM-lehdessä julkaistuun artikkeliin.
Päätoimittaja kertoo, että kantelija lähestyi pian jutun julkaisun jälkeen HS:n toimitusta pyynnöllä saada julkaistuksi kyseistä tiedevilppijuttua käsittelevä mielipidekirjoitus. Pyyntö koski nimenomaan mielipidekirjoitusta, ja se oli osoitettu HS:n mielipidetoimitukseen, ei esimerkiksi lehden päätoimittajalle. Pyyntöä ei ollut nimetty vastinevaatimukseksi. Kantelija ei pyytänyt vastineen julkaisua.
Mielipidekirjoitusten julkaisu on lähtökohtaisesti toimituksen oman päätöksenteon varassa. Kyse ei ole siten automaattisesta, subjektiivisesta oikeudesta, päätoimittaja toteaa.
Toimitus kävi mielipidekirjoituksen huolellisesti läpi, ja päätoimittaja Antero Mukka lähetti 9.2.2016 kantelijalle vastauksen perusteluineen. Lehti totesi kantelijalle, ettei mielipidekirjoituksen julkaisuun ole riittäviä perusteita.
Päätoimittaja sanoo, että kantelijaa ei ollut mainittu alkuperäisessä artikkelissa, eikä siinä käsitelty häntä henkilönä tai hänen toimintaansa. Lehdellä ei siten ole velvoitteita oman kannanoton tai vastineen julkaisulle. Myös siksi lähetettyä tekstiä käsiteltiin nimenomaan mielipidekirjoituksena. Harkinnassa painoi myös se, että samaan aikaan eteni prosessi, jotta kirjoituksessa keskeisessä roolissa olleen Matej Orešicin vastine pyrittiin samaan lehdessä viipymättä julki.
Päätoimittajan mukaan asiassa korostuu myös Journalistin ohjeiden kohdan 1 soveltaminen: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Päätoimittajan mukaan HS on noudattanut asiassa huolellisesti myös tätä Journalistin ohjeiden kohtaa.
Ratkaisu
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
Helsingin Sanomat julkaisi 7.2.2016 jutun ”Valtion suurin tutkimuslaitos pimitti vakavat vilppiepäilyt – ”Olen huolissani VTT:n asenteesta”, sanoo Kari Raivio”. Jutussa kerrottiin epäillystä tiedevilpistä ja sen selvittämisestä tutkimuslaitos VTT:ssä.
Kantelija on tutkija, joka on osallistunut jutussa käsitellyn tiedeartikkelin kirjoittamiseen. Hän on myös jutussa mainitun huippuyksikön nykyinen johtaja. Kantelijan nimeä ei mainittu Helsingin Sanomien jutussa, mutta häntä oli haastateltu jutun taustamateriaaliksi.
Kantelija tarjosi lehdelle omaa kannanottoa, jossa hän perusteli tiedeartikkelissa tehtyjä valintoja ja kyseenalaisti jutussa esitettyjä perusteluja tiedevilppiepäilystä. Hän ei kuitenkaan selvästi osoittanut, että jutussa olisi ollut oikaisua vaativia virheitä.
Helsingin Sanomien jutussa tiedevilppiepäilyt kohdistettiin yhteen tutkimusprofessoriin. Hänen lisäkseen vilpilliseksi epäillyn tutkimusartikkelin tekoon oli osallistunut parikymmentä tutkijaa, joista ketään ei mainittu nimeltä. Heistä kukaan ei joutunut niin negatiivisen julkisuuden kohteeksi, että lehdellä olisi ollut velvoite julkaista heidän kannanottojaan.
Lehti ei julkaissut kantelijan tarjoamaa omaa kannanottoa, koska juttu ei käsitellyt kantelijaa henkilönä, eikä kantelijaa mainittu jutussa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo.