Kantelu 13.1.2016
Kantelu kohdistuu Utaimessa (12/2015) 3.12.2015 julkaistuun juttuun ”Viiltävä taide erottaa joukosta”. Kantelija kertoo, että hän ei ole saanut artikkelia luettavaksi ajoissa, jotta olisi voinut korjata asiavirheet. Kirjoittaja koki kantelun mukaan oikeudekseen värittää tapahtumia omien ennakkoluulojensa mukaan ja kirjoitti artikkeliin faktoina asioita, jotka eivät pidä paikkaansa ja ovat vahingollisia yrityksen imagolle ja liiketoiminnalle. Lukuisista kantelijan pyynnöistä huolimatta kirjoitusta ei ole oikaistu.
Utaimen vastaus 2.2.2016
Päätoimittaja Ari Heinonen vastaa, että Utain on Tampereen toimittajakoulutuksen viikkolehti. Se on osa Moreenimediaa, johon kuuluvat myös Radio Moreeni ja Yliopistotelevisio. Utain, kuten muutkin toimittajakoulutuksen mediat, tehdään opiskelijavoimin opettajien ohjauksessa.
Utain-lehteä painetaan 100 kappaletta. Painetut lehdet jaetaan pääasiassa Tampereen yliopiston julkisiin tiloihin lukutelineisiin sekä median, viestinnän ja teatterin yksikön henkilökunnalle. Utaimella on verkossa sekä verkkolehti (www.utain.uta.fi) että näköislehti (https://issuu.com/utain). Verkkolehdessä ei ole kaikkia painetun lehden juttuja ja toisaalta siinä on aineistoa, jota ei ole painetussa lehdessä.
Päätoimittaja Heinonen kertoo, että Utaimen aikataulujen mukaisesti lehti (12/2015) meni kiinni tiistaina 1.12. noin kello 18. Sivun laajuisessa jutussa ”Viiltävä taide erottaa joukosta” aiheena oli arpitatuointi, joka tarkoittaa ihon koristamista viiltämällä tai polttamalla tehdyillä arvilla. Teksti perustuu valtaosin arpitatuointeja tekevän yrittäjän haastattelulausuntoihin ja vähemmässä määrin asiakkaana olleen henkilön lausumiin. Lisäksi mukana on toimittajan havaintoihin perustuvaa kuvailua.
Toimittaja lähetti tekstin haastatellun nähtäväksi tiistaina 1.12. iltapäivän alussa. Hänen kommenttinsa saapuivat toimittajalle vasta lehden deadlinen jälkeen tiistai-iltana. Toimittaja lupasi tehdä jutun verkkoversioon toivotut muutokset, vaikka toiveet eivät edellyttäneetkään korjausta.
Runsas kuukausi myöhemmin (8.1.2016) haastateltu tiedusteli linkkiä jutun verkkoversioon, jolloin toimittaja kertoi, ettei verkkojuttua ollut tehty. Tämän jälkeen haastateltava on päättänyt kysyä JSN:n mielipidettä asiasta.
Kantelussa ei päätoimittajan vastauksen mukaan varsinaisesti ole yksilöity sen perusteita. Siinä viitataan toimittajan ”ennakkoluulojen mukaan väritettyihin tapahtumiin” ja faktoina esitettyihin asioihin, jotka eivät kantelijan mielestä pidä paikkaansa. Lisäksi kantelussa mainitaan, ettei kirjoitusta ole oikaistu.
Kantelijan ja toimittajan sähköpostikirjeenvaihdosta on luettavissa, että kantelija arvelee jutusta syntyvän mielikuvan, joka olisi epäedullinen ilmiölle ja kantelijan liiketoiminnalle. Kyse on Heinosen mukaan nimenomaan jutun osasta, joka on toimittajan havainnointiin perustuvaa tilanteen kuvailua muun muassa tyyliin ”…tuolille tippuneita verisiä kudospaloja”.
Heinonen vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 18 ja 20, jotka ovat ohjanneet toimittajan ja lehden toimintaa. Haastateltava sai jutun nähtäväkseen, mutta julkaisuaikataulun vuoksi hänen palautteensa ei tullut ajoissa. Muotoiluja olisi saatettu muokata verkkoversioon, mutta verkkojuttua ei tehty.
Keskeistä päätoimittajan mukaan on, että toivottu muutos ei koskenut haastateltavan omaa lausumaa, vaan oli toimittajan kuvailua. Kyse ei ollut asiavirheestä saati olennaisesta asiavirheestä, joka olisi vaatinut korjausta. Toimittajalla on oikeus ja velvollisuuskin kuvailla näkemäänsä ja kokemaansa lukijoilleen.
Ratkaisu
JO 18: Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Utain julkaisi jutun arpitatuoinnista. Toimittaja lähetti tekstin ennen julkaisua haastatellun yrittäjän eli kantelijan tarkastettavaksi. Toimittaja olisi ollut valmis ottamaan kantelijan kommentit huomioon, mutta julkaisuaikataulu ei enää mahdollistanut sitä, koska lehti oli mennyt kiinni. Yrittäjälle kerrottiin, että juttua voidaan muokata, kun juttu julkaistaan verkossa. Juttua ei loppujen lopuksi julkaistu lainkaan verkossa.
Kantelijan pyyntö haastattelunsa tarkastamisesta perustui Journalistin ohjeisiin. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että toimittajan vastuulla on kertoa haastateltavalle tarkastamismenettelystä ja -aikataulusta sekä pyrkiä pitämään kiinni ilmoittamastaan aikataulusta, jos se suinkin on mahdollista. Nyt toimittaja ei pystynyt kertomaan kantelijalle tarkastuksen tiukasta aikarajasta, joten haastateltava ei ehtinyt reagoida. Tämä selviää kantelijan ja toimittajan välisestä sähköpostikeskustelusta.
Kantelijan esittämissä korjausehdotuksissa ei kuitenkaan neuvoston mielestä ollut kyse olennaisista asiavirheistä, jotka olisi pitänyt korjata joko tarkastamisvaiheessa tai jälkeenpäin. Niissä ei myöskään ollut kyse JO 18:n mukaisista haastateltavan omista lausumista, joiden tarkastamiseen hänellä olisi ollut oikeus. Toinen korjauspyyntö liittyi tatuoidun henkilön esittämään kommenttiin ja toisessa oli kyse toimittajan havaintoon perustuvasta luonnehdinnasta. Näitä pyyntöjä toimituksen ei tarvinnut ottaa huomioon.
Haastattelun tarkastamisprosessiin liittyvistä puutteista huolimatta lopputulos noudattaa Journalistin ohjeita.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Utain ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Heikki Kuutti, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo.