Kantelu 26.10.2015
Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomissa 12.10.2015 julkaistuun juttuun ”Asukkaat neuvovat parhaiten; Jätteet: Yhteistyö avainasemassa huollon kehityksessä, osoittaa Lahden Talojen hanke” ja siitä 17.10.2015 julkaistuun oikaisuun. Kantelija on jutun ESS:lle tehnyt ja myynyt vapaa toimittaja sekä viestintäyrittäjä.
Kantelun mukaan jutussa oli kolme asiavirhettä:
1) Otsikko väitti, että asukkaat neuvovat parhaiten. Todellisuudessa asukasaktiivien antama lajitteluneuvotonta oli todettu kustannustehokkaaksi – ei laadultaan parhaaksi.
2) Jutun alussa väitettiin lajittelukilpailusta tehdyn opinnäytetyön kertovan, että 10 000 lahtelaista osaa lajitella jätteensä. Opinnäytetyössä ei ollut tällaista väitettä. Työssä todettiin, että kilpailulla ei tavoitettu esimerkiksi niitä asukkaita, jotka eivät ole kiinnostuneita lajittelusta.
3) Kantelija nimettiin jutun kirjoittajaksi, vaikka ei ollut lehdessä julkaistua juttua kirjoittanut.
Kantelija pyysi heti jutun ilmestymispäivänä eli maanantaina ko. virheiden korjausta. Koska toimituksesta ei kuulunut mitään, kantelija oli sähköpostitse ja puhelimitse uudelleen yhteydessä kolme päivää myöhemmin eli torstaina. Hänet ohjattiin päätoimittajan puheille. Kantelija lähettikin päätoimittajalle alkuperäisen juttunsa ja vastinetekstin, jonka julkaisua hän pyysi. Päätoimittaja myönsi virheet ja lupasi oikaisun lauantain eli 17.10.2015 lehteen.
Oikaisu julkaistiinkin luvattuna päivänä, mutta niin pienenä, että kantelija joutui selaamaan lehden kolmasti ennen kuin löysi sen. Lehti korjasi otsikossa ja jutun alussa olleet virheet, mutta ei sitä virhettä, että kantelija olisi kirjoittanut jutun. Maanantaina 19.10.2015 kantelija reklamoi toimituksen johtoa oikaisun puutteellisuudesta. Tiistaina päätoimittaja ilmoitti, että jutun kirjoittajana kantelijalla ei ollut vastineoikeutta. Kantelija tarjosi vastinettaan uudestaan lyhennetyssä muodossa, mutta sai saman kieltävän vastauksen.
Kantelija perustaa kantelunsa Journalistin ohjeiden kohtiin, joissa käsitellään totuudenmukaista tiedonvälitystä, tietojen tarkistamista, virheen korjausta ja erittäin kielteistä julkisuutta.
Etelä-Suomen Sanomien vastaus 2.12.2015
Päätoimittaja Perttu Kauppinen vastaa, että kantelija on Etelä-Suomen Sanomien entinen toimittaja, joka on työsuhteensa päättymisen jälkeen avustanut lehteä säännöllisesti mutta harvoin. Kantelija tarjosi julkaistavaksi uutista opinnäytetyöstä, jossa selvitettiin jätehuollon kehittämistä Lahden Talot Oy:ssä. ESS otti jutun julkaistavaksi, mutta julkaisu lykkääntyi päivillä, koska uutinen ei ollut päivään sidottu.
Etelä-Suomen Sanomien toimitus työskentelee ns. digital first -periaatteen mukaisesti. Valtaosa journalistisesta sisällöstä julkaistaan ensin sähköisissä palveluissa ja sen jälkeen painetussa lehdessä. Painetun sanomalehden rajoitteista johtuen monista aiheista tuotetaan verkkopalveluun paljon enemmän sisältöä kuin painettuun sanomalehteen mahtuu. Koska aamun sanomalehden sivusuunnittelu aloitetaan vasta edellisenä iltapäivänä, juttuprosessia aloitettaessa ei yleensä ottaen tiedetä, miten laajasti aihetta tullaan käsittelemään painetussa lehdessä. Tämä pitää päätoimittaja Kauppisen mukaan yhtälailla paikkansa toimituksessa tehtyjen ja ulkoa ostettujen uutisten kohdalla.
Kantelijalta ostettu uutinenkin julkaistiin ensin lyhentämättömänä ess.fi-verkkopalvelussa http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2015/10/11/yhteistyolla-tehoa-suurten-asuinkiinteistojen-jatehuoltoon. Kauppisen mukaan painettua sanomalehteä varten juttua kuitenkin jouduttiin lyhentämään noin 40 prosentilla. Lisäksi jutussa olleen kainalon tiedot jouduttiin yhdistämään siihen. Omien toimittajien ja avustajien tekemien juttujen lyhentäminen, kärkien muuttaminen, otsikoiden terävöittäminen, editoiminen ja yhdistäminen on jokapäiväinen osa toimituksellista työprosessia. ESS:n ja alan yleisten käytäntöjen mukaisesti tämä käsittelytyö ei johda jutun kirjoittajan vaihtumiseen bylinessä. Julkaisemattomassa vastinekirjoituksessa kantelija itsekin huomauttaa, että ”journalistisen työn yhtenä periaatteena kautta aikojen on ollut, että jutun lyhentämisen tai muokkaamisen hoitaa jutun kirjoittanut toimittaja, mikäli se esimerkiksi aikataulullisesti on mahdollista”. Kantelijan jutun lopullinen mitta painetussa sanomalehdessä tiedettiin vasta edellisenä iltana, jolloin jutun lyhennyttäminen kantelijalla ei ollut enää tarkoituksenmukaista.
ESS:n käsittelyprosessin tarkoituksena ei ollut tuoda uusia tietoja uutiseen vaan lyhentää, tiivistää ja terävöittää sitä. Prosessissa sattuneen inhimillisen virheen vuoksi paperilehden juttuun lipsahti tieto, jonka mukaan Lahdessa asuu 10 000 ihmistä, jotka osaavat lajitella jätteensä, kun todellisuudessa tutkimuksen kohteena olleissa Lahden Taloissa asuu yhteensä 10 000 ihmistä. Tätä inhimillistä virhettä ei päätoimittajan vastauksen mukaan huomattu, eikä sitä siis voitu tarkistaakaan.
Toinen kantelijan huomauttama asiavirhe oli uutisen otsikossa, jossa asukkaiden antaman jäteneuvonnan mainittiin olevan ”parasta”, kun uutisessa käsitellyn tutkimuksen mukaan se oli ”kustannustehokkainta”. Suomen kielen perussanakirjan (Kotus, 1992) mukaan hyvä-adjektiivin superlatiivi paras tarkoittaa laadukkainta, korkeatasoisinta, erinomaisinta tai tarkoituksenmukaisinta mutta myös suotuisinta, edullisinta ja hyödyllisintä. Paras sanan käyttöä tässä tarkoituksessa ei voidakaan pitää uuden tiedon lisäämisenä juttuun. Kantelija itse totesi lehdelle sähköpostitse, että ”otsikkoa voi tulkita suurpiirteisestikin”.
Kantelija toimitti perjantaina 16. lokakuuta kello 10.48 ESS:lle sähköpostiviestin, jossa uutisen asiavirheet oli eritelty. Kantelija luetteli edellä mainitut asiavirheet, muttei maininnut jutun kirjoittajan nimeä korjattavana virheenä. Kantelija lähetti maanantaina 12. lokakuuta toimitukseen sähköpostin, jossa ilmaisi mielipahaa jutun käsittelystä ja pyysi toimitusta ottamaan yhteyttä. Koska jutun painettuun sanomalehteen käsitellyt toimitussihteeri ja työtä johtanut uutispäällikkö olivat arkivapailla, ESS sai selvitettyä toimitusprosessin kulun vasta keskiviikkona 15. lokakuuta. Tämän jälkeen ESS otti yhteyttä kantelijaan, selitti prosessin kulun ja pyysi yksilöimään jutun asiavirheet oikaisua varten. Torstaina 15.10. kantelija soitti toimitukseen, vaati vahingonkorvausta ja uhkasi oikeudenkäynnillä. Tämän jälkeen kantelija ohjattiin asioimaan päätoimittajan kanssa.
Kantelija soitti päätoimittajalle perjantaina 16. lokakuuta. Puhelimessa toistetun pyynnön jälkeen hän toimitti sähköpostitse eritellyn listan virheistä, jotka oikaistiin verkkopalvelussa perjantaina 16. lokakuuta (http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/10/16/oikaisu) ja painetussa lehdessä lauantaina 17. lokakuuta. Verkkopalvelussa alun perin julkaistussa uutisessa virheitä ei ollut.
ESS:n päätoimittajan kanta on, ettei jutussa olleesta asiavirheestä (10 000 lahtelaista kierrättää) voi aiheutua suurta vahinkoa. Siksi oikaisu julkaistiin lehden tavallisen oikaisukäytäntöjen mukaisesti tavanomaisella paikalla.
Journalistin ohjeet, Julkisen Sanan Neuvoston periaatelausuma tai laki ei edellytä sen kertomista, miten virhe on syntynyt eikä se myöskään kuuluu alan yleisiin käytäntöihin. Etelä-Suomen Sanomien
oikaisukäytännön mukaan virheen syntytapaa ei kerrota silloinkaan, kun se voisi olla lehdelle edullista, esimerkiksi silloin, kun virheen on tehnyt uutistoimisto tai ulkopuolinen avustaja. Lehti ei Kauppisen vastauksen mukaan selittele, vaan kantaa vastuun, jos se on julkaissut virheellistä tietoa. Maanantaina 19. lokakuuta kantelija lähetti ESS:lle sähköpostin, jossa hän myönsi, että oikaisussa ”korjattiin julkaistun jutun sisältämät asiavirheet”
Perjantaina 16. lokakuuta lähettämässään sähköpostissa kantelija pyysi julkaisemaan uutista koskevan vastineen. Kantelija ei päätoimittaja Kauppisen mukaan joutunut jutussa arvostelun, kielteisen julkisuuden tai loukkauksen kohteeksi eikä jutussa julkistettu häntä koskevia tai loukkaavia tietoja. Jutun kirjoittajalla ei ole tällaista vastineoikeutta. Päätoimittaja kertoi tämän kantelijalle puhelimessa 16. lokakuuta.
Maanantaina 19. lokakuuta lähetetyssä sähköpostissa kantelija ilmoitti tyytymättömyytensä oikaisuun.
Päätoimittajan mukaan kantelija uusi vahingonkorvausvaatimuksensa ja uhkasi kannella Julkisen Sanan Neuvostoon, jos ESS ei suostu tarjoukseen. Tiistaina 20. lokakuuta kantelija lähetti ESS:lle sähköpostin, jossa hän uusi vastinepyyntönsä ja uhkasi jälleen kannella JSN:oon. ESS vastasi kantelijalle kieltävästi ja perusteli vastauksen journalistin ohjeilla ja sananvapauslailla.
Ratkaisu
JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
Kantelija myi Etelä-Suomen Sanomille jutun, jonka lehti julkaisi lyhentämättömänä verkossa ja lyhennettynä painetussa lehdessä. Editoinnissa toimitus oli tehnyt juttuun virheitä. Lehti julkaisi oikaisun viisi päivää myöhemmin, mutta ei kantelijan vaatimaa omaa kannanottoa eli vastinetta.
Asiaa käsitellessä kävi ilmi, että kantelija oli tehnyt runsaasti viestintää yritykselle, jota kyseinen juttu käsitteli. Voidaan jopa kysyä, olisiko lehden ja toimittajan itsensäkin pitänyt pidättäytyä koko jutun kirjoittamisesta ja julkaisemisesta Journalistin ohjeiden kohtien 2 ja 4 perusteella. Ainakin mahdolliset kytkökset olisi ollut hyvä tuoda jutussa esille. Kantelu ei kuitenkaan koskenut kohtia 2 ja 4.
Julkisen sanan neuvosto pitää selvänä, että toimitus editoi kantelijan juttua huolimattomasti ja teki siihen ainakin yhden olennaisen asiavirheen. Se koski jätteiden lajittelun hallitsevien asukkaiden määrää. Otsikkosanana käytetty ”parhaiten” ei välttämättä ollut olennainen asiavirhe, mutta lehti korjasi sen samassa oikaisussa, jossa lajittelijoiden lukumääräkin korjattiin. Viiden päivän viive ei ollut kohtuuttoman pitkä, koska osapuolet kävivät mahdollisten virheiden yksilöinnistä neuvotteluja eikä virheestä koitunut välitöntä vahinkoa.
Toimittajan nimen julkaiseminen toimituksen editoiman jutun kirjoittajana ei ole tällaisessa tapauksessa olennainen asiavirhe, johon voisi soveltaa Journalistin ohjeiden virheenkorjauskohtaa. Juttu on lyhennettynäkin toimittajan kirjoittama. Jos siinä on virheitä tai puutteita, tiedotusvälineen kuuluu ne oikaista Journalistin ohjeiden mukaan. Juttu oli lisäksi luettavissa lyhentämättömänä lehden verkkosivuilla.
Oikeus omaan kannanottoon eli vastineeseen perustuu erittäin kielteiseen julkisuuteen. Pelkkä subjektiivinen loukkaantumiskokemus ei ole riittävä peruste, vaan asiaa on tarkasteltava yleisemmällä tasolla. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että virhe jätelajittelijoiden määrässä ei ollut niin kohtalokas, että kantelija olisi joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen lukijoiden keskuudessa. Lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös se, että lehti julkaisi jutun alkuperäisessä asussaan verkkosivuilla. Näillä perusteilla kantelijalle ei syntynyt oikeutta omaan kannanottoon eli vastineeseen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Paula Paloranta, Heikki Valkama ja Juha Honkonen.