Kantelu
Kantelu kohdistuu Valkeakosken Sanomissa 4.12.2015 otsikolla Urjalan kirkkoherra kiistää epäilyt julkaistuun juttuun. Jutussa kerrottiin huhuista, joiden mukaan Urjalan seurakunnassa olisi ollut suunnitteilla erityistilintarkastus. Huhu perustui jutun mukaan siihen, että kirkkovaltuuston lokakuun kokouksen esityslistalla oli ollut yhtenä asiana tilintarkastus. Seurakunnan kirkkoneuvosto ei kuitenkaan vienyt asiaa valtuuston käsittelyyn ja neuvoston pöytäkirjaan asia on merkitty salaiseksi.
Jutussa puitiin tämän jälkeen marraskuisen kirkkoneuvoston salaiseksi merkitsemiä asioita, joita oli uutisen mukaan useita. Jutussa oletettiin, että seurakunnassa salaillaan asioita. Kantelija kiistää salailun ja selittää sen olevan normaali käytäntö, koska kirkkoneuvosto käsittelee esimerkiksi hallintoasioita, joista ei anneta tietoa. Lisäksi osa asioista on keskeneräisiä. Myös seurakunnan hallintoelinten kokouspöytäkirjojen päivittämisen puute otetaan jutussa esille. Sen kantelija selittää johtuvan resurssipulasta. Nettiin oli laitettu viimeksi elokuun 2014 kokousten pöytäkirjat.
Jutussa kerrottiin myös, että kirkkoherra on kertonut Facebook-sivullaan vaihtavansa alaa ja lähtevänsä poliisiopintoihin tammikuussa 2015. Kantelija kielsi toimittajaa julkaisemasta tätä tietoa.
Kantelija joutui mielestään jutussa kielteisen julkisuuden kohteeksi ja lähetti lehteen oman kannanottonsa. Hän vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 8, 10, 11, 15, 18, 22 ja 25.
Kantelijan mukaan erityistilintarkastus-sanan käyttäminen jutussa oli harhaanjohtavaa eikä sillä ollut totuuspohjaa. Jutussa ei kantelijan mukaan kerrottu, miksi erityistilintarkastuksia seurakunnissa järjestetään ja kuka niistä päättää. Kantelijan mukaan asiasta päättää kirkkoneuvosto yhdessä tilintarkastusyhteisön kanssa.
Jutussa annetaan Urjalan seurakunnasta salaileva kuva ja yhdistetään tarkoituksella oikeudeton salaaminen ja lakiin perustuva salassapito.
Kantelija kertoo pyytäneensä toimittajaa tarkastamaan erityistilintarkastus-käsitteen seurakunnan tilintarkastusyhteisöltä, mutta sitä toimittaja ei tehnyt.
Kantelijan mukaan hänen kuvaansa on käytetty jutussa siten, että se antaa mielikuvan, että hän olisi kirkkoherrana syyllinen johonkin sellaiseen asiaan, jonka vuoksi erityistilintarkastus on järjestetty.
Kantelija ei löydä jutusta katetta sen otsikolle, sillä jutussa ei pystytty todistamaan, että erityistilintarkastusta olisi suunniteltu. Kuvaa ei olisi saanut julkaista, koska hän ei liity omasta mielestään asiaan mitenkään.
Kantelija kertoo, että ei saanut tarkastaa lausumiaan. Juttu julkaistiin haastattelun jälkeisenä päivänä, vaikka kantelija oli luvannut toimittaa jutun kirjoittajalle lisämateriaalia seuraavaan viikkoon mennessä.
Kantelija katsoo joutuneensa jutussa kielteisen julkisuuden kohteeksi, koska ei saanut tarkastaa lausumiaan. Hän lähetti lehteen oman kannanottonsa. Valkeakosken Sanomien uutistuottaja lupasi julkaista kannanoton seuraavan päivän lehdessä. Hän myös toimitti kannanoton Aamulehteen, joka saman konsernin jäsenenä oli myös julkaissut jutun. Samana päivänä uutistuottaja ilmoitti, että kannanottoa ei julkaistakaan.
Kantelija vetoaa Journalistin ohjeiden kohtiin 8, 10, 11, 15, 18, 22 ja 25.
Kantelijan mukaan erityistilintarkastus-sanan käyttäminen jutussa oli harhaanjohtavaa eikä sillä ollut totuuspohjaa. Jutussa ei kantelijan mukaan kerrottu miksi erityistilintarkastuksia seurakunnissa järjestetään ja kuka niistä päättää. Kantelijan mukaan asiasta päättää kirkkoneuvosto yhdessä tilintarkastusyhteisön kanssa.
Jutussa luodaan Urjalan seurakunnasta salaileva kuva ja yhdistetään tarkoituksella oikeudeton salaaminen ja lakiin perustuva salassapito.
Kantelija kertoo pyytäneensä toimittajaa tarkastamaan erityistilintarkastus-käsitteen seurakunnan tilintarkastusyhteisöltä, mutta sitä toimittaja ei tehnyt.
Kantelijan mukaan hänen kuvaansa on käytetty jutussa siten, että se antaa mielikuvan, että hän olisi kirkkoherrana syyllinen johonkin sellaiseen asiaan, jonka vuoksi erityistilintarkastus on järjestetty.
Kantelijan mukaan jutusta ei löydy katetta sen otsikolle, sillä jutussa ei pystytä todistamaan, että erityistilintarkastusta suunniteltaisiin. Kuvalle hänen mielestään ei löydy katetta, koska hän ei liity omasta mielestään asiaan mitenkään.
Kantelija kertoo, että ei saanut tarkastaa lausumiaan. Juttu julkaistiin haastattelun jälkeisenä päivänä, vaikka kantelija oli luvannut toimittaa jutun kirjoittajalle lisämateriaalia seuraavaan viikkoon mennessä. Kantelija kertoo kieltäneensä toimittajaa julkaisemasta Facebook-päivityksiään, koska hänen mielestään ne eivät olleet julkisia.
Kantelija katsoo joutuneensa jutussa kielteisen julkisuuden kohteeksi, koska ei saanut tarkastaa lausumiaan. Lehti lupasi julkaista hänen kannanottonsa, mutta ei julkaissutkaan sitä. Kantelijan mukaan kannanoton julkaiseminen peruttiin, kun saman konsernin Aamulehti oli ilmoittanut, että kantelijalle ei myönnetä oikeutta omaan kannanottoon.
Valkeakosken Sanomien vastaus 5.1.2015
Päätoimittaja Simo Husso kertoo, että Valkeakosken Sanomien jutussa käsiteltiin huhua, jonka mukaan Urjalan seurakunnassa olisi menossa erityistilintarkastus. Huhusta kertoi ensimmäisen kerran paikallislehti Urjalan Sanomat.
Päätoimittaja toteaa, että Valkeakosken Sanomien jutussa kantelija, Urjalan seurakunnan kirkkoherra, kiistää erityistilintarkastuksen. Tämä kerrotaan sekä jutun otsikossa että ensimmäisessä kappaleessa. Jutusta ei siis jää epäselväksi kirkkoherran kanta.
Päätoimittaja jatkaa, että kirkkoherra sai myös kertoa näkökulmansa kirkkovaltuuston kokouksissa käsiteltäviin salassa pidettäviin asioihin. Kyse on päätoimittajan mukaan Valkeakosken Sanomien normaalista journalismista, ”jossa julkisuuteen nostetaan paikkakunnalla käytävää keskustelua, joka koskee merkittävää paikallista toimijaa ja julkisyhteisöä. Lehden tehtävä on tuoda julki myös huhuja, joita merkittävään paikalliseen toimijaan liittyy. Kirkkoherralla on ollut mahdollisuus vastata jutussa esille tulleisiin kysymyksiin, minkä hän on myös tehnyt.”
Päätoimittaja katsoo, että kirkkoherran virka on hyvinkin julkinen, siksi hänen virkavapautensa on asia, josta pitää ja voi tehdä uutisen. Kirkkoherra oli itse omassa Facebook-päivityksessään kertonut siirtyvänsä poliisiopistoon vuoden 2015 alussa. Päätoimittaja kertoo, että juttua tehtäessä kirkkoherran Facebook-sivu oli julkinen. Päätoimittajan mukaan kirkkoherra muutti profiilinsa yksityiseksi uutisen julkaisemisen jälkeen. ”Huomattavaa julkista valtaa käyttävän virkamiehen Facebook-sivun käyttäminen lähteenä on perusteltua. Uutisessa tosin vielä erikseen mainittiin, että virallinen vahvistus asiasta puuttuu. Kirkkoherran virka on merkittävä, joten tämän tasoisen viran haltijan omatkin sosiaalisessa mediassa käyttämät sivustot ovat eri tavalla kelpoisia tiedotusvälineiden lähteeksi kuin niin sanottujen tavallisten ihmisten. Julkinen tehtävä tuo mukanaan myös vastuuta, joka on kyettävä kantamaan.”
Oman kannanoton oikeuden epäämisen päätoimittaja perustelee sillä, että kirkkoherra kirjoitti kannanotossaan seuraavasti: ”Olettaisin, että toimittajalla olisi juttua tehdessään sen verran aikaa, että hän vaivautuisi selvittämään väitteensä todenperäisyyttä.” Päätoimittajan mukaan jutun perusidea olikin selvittää huhun todenperäisyyttä, ja siihen vastineen tekijä oli jutussa saanut vastata.
Päätoimittajan mukaan kantelija ei ole pyytänyt juttua tehneeltä toimittajalta juttua tarkistettavaksi.
Päätoimittaja kiistää, että kantelijan kannanotto olisi jätetty julkaisematta Valkeakosken Sanomissa, kun lehti sai tietää, että Aamulehti ei julkaise kannanottoa. Päätoimittaja kertoo tehneensä päätöksen itsenäisesti, eikä hänellä ollut tietoa, miten Aamulehdessä kannanoton julkaisuun suhtaudutaan.
Päätoimittaja kertoo vielä olleensa tapahtumahetkellä lomalla, mutta saaneensa tietää lehden uutistuottajalta kannanotosta puhelimitse ja todenneensa, että vastineoikeutta ei synny eikä kannonottoa julkaista.
Ratkaisu
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
Valkeakosken Sanomat julkaisi huhuihin ja toisen lehden niistä tekemään uutiseen perustuvan jutun Urjalan seurakunnan oletetusta erityistilintarkastuksesta. Lehti halusi selvittää seurakunnan kirkkoherran kannan ja näkökulman huhuihin. Vaikka haastateltu kirkkoherra kiisti erityistilintarkastuksen, jutusta ei käynyt selkeästi ilmi, onko huhussa perää vai ei.
Julkisen sanan neuvoston mielestä Valkeakosken Sanomien juttu jätti ilmaan epäilyn, että seurakunnassa salaillaan tärkeitä asioita. Epäilystä lisäsi se, että samassa jutussa kerrottiin kirkkoherran suunnittelevan uran vaihtoa seuraavan vuoden alussa. Tieto oli saatu tämän julkisesta Facebook-päivityksestä, jolloin lehdellä oli oikeus käyttää tietoa jutussaan.
Neuvosto katsoo, että seurakunnan kirkkoherra joutui jutussa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Tämän takia hänelle syntyi oikeus omaan kannanottoon. Lehti lupasikin julkaista kantelijan laatiman oman kannanoton. Myöhemmin toimitus ilmoitti, että kannanottoa ei julkaista, koska oikeutta omaan kannanottoon ei päätoimittajan mielestä syntynyt.
Neuvosto huomauttaa päätoimittajalle, että tiedotusvälineen tehtävä ei ole levittää huhuja vaan tarkistaa niiden todenperäisyys ja kumota ne, jos ne ovat perättömiä.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Valkeakosken Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Riikka Kaihovaara, Niklas Vainio,Veera Ristikartano, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento.