5336/SL/13

Langettava

Lehti kertoi poliisin palveluksessa olevien virkamiesten saamista sakkotuomioista. Uutisessa kerrottiin tuomittujen nimi, ikä, virka-asema ja kotipaikka. Henkilöllisyyden paljastaminen oli tekoon ja tekijöiden asemaan nähden kohtuutonta.

Kantelut 30.10.2013 ja 26.1.2014

Kantelijoina on kaksi poliisilaitoksen palveluksessa olevaa virkamiestä. Heidät tuomittiin 8 ja 12 päiväsakon rangaistuksiin virkavelvollisuuden rikkomisesta ja henkilörekisteririkoksesta, koska he olivat katsoneet poliisin tietojärjestelmästä Mika Myllylän henkilötietoja tämän kuoleman jälkeen. Kantelu kohdistuu Keskisuomalaisessa 26.10.2013 julkaistuun uutiseen ”Myllylän tietojen oikeudeton katselu toi sakot viidelle”.

Keskisuomalainen julkaisi kaikkien rangaistuksen saaneiden koko nimet lehdessä. Samoin julkaistiin iät ja sakkojen kokonaismäärät. Kantelijat pitävät tätä hyvän journalistisen tavan rikkomisena. Heidän mukaansa yleisenä käytäntönä on, että nimiä ei julkaista, mikäli annettu tuomio on pienempi kuin kaksi vuotta vankeutta. Sanomalehti Keskisuomalainen on kantelijoiden tietojen mukaan ainoa lehti, joka julkaisi nimet samaa aihepiiriä koskevissa jutuissaan ja siinä mielessä poikkesi valtakunnallisesta linjasta

Kantelijoista toinen asuu kohtalaisen pienessä kaupungissa. Hän on sillä paikkakunnalla ainoa, joka tästä asiasta sai tuomion. Nimen julkaisulla lisättiin kantelijan mielestä kohtuuttomasti rangaistusta tekemällä siitä julkinen. Ennen julkaisua eivät asiasta tienneet kuin kantelijan läheisimmät työtoverit. Julkaisun jälkeen kantelija on saanut useita yhteydenottoja, joissa osin säälittelevään, osin pilkkaavaan sävyyn otetaan kantaa jutun tutkintaan tai hänen saamaansa tuomioon.

Toisen kantelijan 12 päiväsakon julkaiseminen ei hänen omasta mielestään ole missään linjassa muiden lehden julkaisemien käräjäoikeuden tuomioiden kanssa. Kantelija pitää tuomiotaan suhteellisen lievänä sakkotuomiona. Sillä perusteella lehdellä ei kantelijan mielestä ollut mitään syytä julkaista henkilötietoja, vaikka hän virkamies onkin. Paljon suurempia vankeusrangaistuksia törkeämmistä rikoksista saaneiden nimiäkään lehti ei julkaise, jollei tuomio ole yli 2 vuotta. Kantelija katsookin, että kyseinen julkaisu rikkoo hyvää journalistista tapaa.

Keskisuomalaisen vastaukset 15.11.2013 ja 14.2.2014

5336A/SL/13

Päätoimittaja Pekka Mervola vastaa, että Keskisuomalainen uutisoi viiden, poliisin palveluksessa olevan henkilön saamasta tuomiosta ns. Mika Myllylän henkilötietojutussa. Tuomituilla ei ollut poliisilain vaatimaa työtehtävään perustuvaa tai muutakaan syytä tutkia juuri menehtyneen Mika Myllylän henkilötietoja hänen kuolinpäivänä tai pian sen jälkeen heinäkuussa 2011.

Poliisille on yhteiskunnassa annettu poikkeukselliset oikeudet puuttua yksityisen ihmisen vapauteen. Nämä voimankäyttö- ja valtaoikeudet tekevät Mervolan mukaan poliisin tehtävistä yhteiskunnan näkökulmasta poikkeuksellisia. Suuret oikeudet tuovat mukanaan myös suuren vastuun. Tämä vastuu on erityisen suuri poliisin virkatoiminnassa ja poliisin virkatoimintaa varten annettuja ja luotuja virkavälineitä käytettäessä. Poliisin tietorekisteri on tällainen virkaväline, jonka käytön tulee päätoimittajan mielestä olla hyvin valvottua ja jonka oikeasta käytöstä myös yksilöllä on suuri vastuu.

Päätoimittaja Mervolan vastauksen mukaan juuri tähän oikeuteen kerätä, säilyttää ja käyttää henkilötietoja tämä asia kulminoituu. Poliisin henkilötietojärjestelmän oikea käyttö on yhteiskunnan luottamuksen kannalta erittäin suurimerkityksinen asia. Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että henkilötietojärjestelmää ei käytetä yksittäisen ihmisen uteliaisuuden tyydyttämiseen. Poliisin palveluksessa olevien ihmisten pitää tämä mieltää ja poliisin pitää myös järjestelmällisesti valvoa, että näin tapahtuu.

Myllylän menehtymisen jälkeinen tietojärjestelmän oikeudeton käyttö osoitti, että tietojärjestelmää on mahdollista käyttää väärin. Tämä käyttö on lähtenyt yksilöiden omista motiiveista. Kun näin on tapahtunut, voidaan ajatella, että yksittäiset poliisin palveluksessa olevat henkilöt tutkivat myös vaikkapa naapurien tai muuten tuntemiensa henkilöiden henkilötietoja. Mervolan mukaan näin ei saa olla, ja yhteiskunnassa pitää olla luottamus, että poliisille suodut oikeudet kerätä ja pitää yllä merkittävää henkilöistä kertovaa tietovarantoa ovat juuri lakien ja asetusten tarkoittamassa käytössä. Tämän asian yhteiskunnallinen merkitys on niin suuri, että Keskisuomalainen päätti julkistaa kaikki lehden omalla ilmestymisalueella ilmenevät tällaiset poliisin tehtävissä olevien ihmisten henkilörekisteririkokset (virkavelvollisuuden rikkomiset) nimellä. Mervola huomauttaa, että lehti perusteli tämän linjauksen myös kyseisen uutisen lopussa.

Nimenjulkaisupäätös ei siis perustu oikeuden määräämän rangaistuksen suuruuteen, vaan teon yhteiskunnalliseen merkitykseen. Mervola painottaa, että kyse on nimenomaan teon yhteiskunnallisesta merkityksestä eikä yksinomaan poliisin tehtävissä olevan henkilön rangaistuksesta. Esimerkiksi poliisin ylinopeudesta oikeuden määräämä sakko ei olisi samalla tavalla yhteiskunnallisesti merkittävä, varsinkin jos teko olisi tehty virka-ajan ulkopuolella eikä virkavälineillä.

Nimenjulkistuspäätös vertautuu Mervolan vastauksen mukaan esimerkiksi johtavien poliitikkojen kohdalla mahdollisesti tapahtuvaan uutisointiin. Jos esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja tai kaupunginhallituksen jäsen syyllistyy rangaistavaan rikokseen, se saatetaan uutisoida nimellä vaikka tuomio olisi lyhyt tai kyseessä olisi sakko. Johtavilta poliitikoilta voi edellyttää poikkeuksellista nuhteettomuutta ja uutisointi nimillä mahdollistaa äänestäjien arvioinnin siitä, onko kyseinen poliitikko seuraavissa vaaleissa heille sopiva äänestämisen kohde.

Myös merkittävää valtaa käyttävien yritysjohtajien tuomiot voivat hyvinkin pienissä asioissa olla yhteiskunnallisesti sillä tavalla merkittäviä, että ne uutisoidaan nimillä. Päätoimittajan vastauksen mukaan juuri tähän samaan harkintaan perustuu poliisin palveluksessa olleiden henkilöiden henkilörekisterin väärinkäytöstä aiheutuneiden sakkorangaistusten uutisointi nimillä. Näin tapahtuva uutisointi lisää yhteiskunnassa sitä ymmärrystä, että henkilörekisterien mahdollinen väärinkäyttö on merkittävä asia. Erityisen merkittävä asia se on poliisin tehtävissä olevien ihmisten valtuuksilla. Heille yhteiskunta on antanut poikkeukselliset oikeudet työtehtävien hoidossa käyttää henkilörekisterejä ja tarvittaessa myös puuttua yksilön vapauteen.

Poliisin tehtävissä olevien ihmisten henkilörekisterien väärinkäytöt ovat Mervolan mukaan perustellusti yhteiskunnallisesti merkittävä asia ja niiden väärinkäyttö loukkaa väärinkäytöksen kohteiksi joutuneiden ihmisten perusoikeuksia. Pahimmillaan loukkauksen kohteeksi joutuneet ihmiset eivät edes tiedä loukkauksen tapahtuneen. Siksi tällaisten väärinkäytösten uutisointi on myös ennaltaehkäisevässä mielessä merkittävää.

Keskisuomalaisen päätoimittaja katsoo, että tällä kantelun kysymyksellä on suuri periaatteellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Sanomalehdistön ja median pitää voida kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista ja myös tuoda uutisoinnin sisällöllä esille asioiden merkitystä. Nimien julkaisu oli juuri tällainen valinta. Henkilörekisterien käytöllä on yhteiskunnassa kasvava merkitys myös rekistereissä olevien ihmisten yksityisyyden suojan kannalta. Siksi niitä koskevien rikosten uutisoinnin merkitys kasvaa.

5336B/SL/14

Toinen kantelijoista kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että Keskisuomalainen olisi toiminut normaalista hyvästä journalistisesta tavasta poiketen julkaistessaan sakkorangaistuksen. Kantelijan mielestä lehti ei julkaise normaalisti rangaistun nimeä tuomioissa, jotka eivät ole yli kaksi vuotta pitkiä.

Keskisuomalainen arvioi Mervolan mukaan aina tapauskohtaisesti nimen julkaisemista tuomioiden yhteydessä. Tässä arvioinnissa on kaksi ulottuvuutta: teon eli rikoksen yhteiskunnallinen merkitys ja rikoksentekijän yhteiskunnallinen merkitys. Poliisin tietorekisteri on yhteiskunnan poliisille antamilla valtuuksilla luotu tietokanta, jossa on runsaasti arkaluontoista tietoa. Tietojärjestelmän tietoturvallisuus on yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävä asia. Kansalaisilla on oltava aukoton luottamus siihen, että tietorekisteriä ei käytetä väärin vaikkapa henkilökohtaisen uteliaisuuden tyydyttämiseen. Mervola muistuttaa, että tietorekisterin väärinkäyttöön on nähtävissä myös paljon vakavampia väärinkäyttötapoja.

Poliisin tietojärjestelmän henkilörekisteririkos on yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Siihen tulee suhtautua vakavasti nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa. Poliisin pitää pystyä pitämään rekisterin käyttö säänneltynä ja vain lain sallimana. Rekisteriä käyttäviltä ihmisiltä on edellytettävä tässä asiassa sääntöjen noudattamista. Rekisterin tietoturvallisuus on osaltaan kytköksissä ihmisten toimintaan. Siksi tällaisella rikoksen uutisoinnilla on myös selvä yhteiskunnallinen viesti. Rikos on Mervolan mukaan yhteiskunnallisesti merkittävä siitä määrätyn rangaistuksen suuruudesta riippumatta.

Sanomalehden ja median tehtävä on jatkuvasti arvioida eri asioiden yhteiskunnallista merkittävyyttä. Yhteiskunnallista merkittävyyttä ei samalla tavalla arvioida oikeuden istunnossa tai rikosseuraamuksia määritettäessä. Niiden päätökset perustuvat lainsäädäntöön ja näin perinteeseen. Tiedotusvälineen tehtävä on Mervolan vastauksen mukaan arvioida yhteiskunnallista merkitystä ajassa, juuri siinä tilanteessa, jossa asiasta uutisoidaan. Julkisten tietojärjestelmien turvallisuudesta ja kansainvälisestä kybervakoilusta (NSA/Snowden) puhuttiin samaan aikaan, kun tästä asiasta uutisoitiin. Kansalaisten on hyvä ymmärtää, että tietoturvallisuusriskit ovat arkipäivää suomalaisissa poliisin tietojärjestelmissä.

Yhteiskunnallista merkittävyyttä arvioitaessa Mervola ottaa esimerkin tämän tapauksen rinnalle. Yksittäisen ihmisen murhalla ei useinkaan ole laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Silti murha jo lähtökohtaisesti on katsottu yhteiskunnallisesti uutisoitavaksi asiaksi, vaikka tekijä ja uhri eivät olisi mitenkään yhteiskunnan merkittäviä jäseniä tai käyttäisi yhteiskunnallista valtaa. Murha voi olla yksittäinen teko vailla yhteiskunnallista ulottuvuutta. Murhan rangaistus on useita vuosia vankeutta.

Tässä tapauksessa poliisin tietojärjestelmien väärinkäytöllä on Mervolan mukaan merkittävästi suurempi yhteiskunnallinen merkitys kuin esimerkinomaisella yksittäisellä murhalla. Tietojärjestelmän tietojen käyttö ja ylipäätään mahdollisuus käyttää niitä väärin koskettaa laajasti yhteiskuntaa ja tuhansien ihmisten yksityisyyden suojaa. Se menee tietojärjestelmiin perustuvan yhteiskunnan ytimiin.
Toinen ulottuvuus on päätoimittaja Mervolan mukaan rikoksentekijän yhteiskunnallinen asema. Jos tekijän yhteiskunnallinen asema on merkittävä, pienikin rangaistus voi olla uutisoitava asia. Esimerkiksi johtavan poliitikon tai merkittävän yritysjohtajan sakko on usein nimellä tehtävä uutinen.

Tekijät eivät ole yksilöinä nimeltään tunnettuja henkilöitä. He käyttävät tehtävissään poliisin toimivaltaa, joka yhteiskunnassa on poikkeuksellisen suuri. Vastaavaa oikeutta puuttua yksilön vapauteen ei juuri muilla viranomaisilla ole – ei myöskään yritysjohtajilla tai poliitikoilla. Siksi poliisin tai poliisin palveluksessa olevien ihmisten asema on Mervolan mukaan poikkeuksellinen. He ovat yksilöinä toteuttamassa poliisin yhteiskunnallisesti laajaa toimivaltaa. Näissä tehtävissä työskentelevien ihmisten nuhteettomuus ja rikokset on siksi aina arvioitava tästä lähtökohdasta.

Luonnollisesti oikeuden määräämä rangaistus teosta voidaan myös katsoa yhteiskunnallisen merkittävyyden mittariksi. Näin ei Mervolan mielestä kuitenkaan ole täysin suoraviivaisesti. Esimerkiksi yli kahden vuoden vankeusrangaistukset voivat pääsääntöisesti olla nimellä uutisoitavia asioita sillä perusteella, että rangaistuksen pituus kertoo yhteiskunnan pitävän tekoa merkittävänä ja erityisen tuomittavana.

Rikos on aina julkinen asia, sillä se kohdistuu yhteisöä ja sen jäseniä kohtaan eli lopulta yhteiskuntaa sekä sen sääntöjä vastaan. Siksi avoimessa yhteiskunnassa on Mervolan mukaan syytä lähteä siitä, että rikokseen syyllistyminen on julkinen asia. Lähtökohta on silloin, että on erikseen arvioitava, milloin teko on niin vähäpätöinen yhteiskunnallisesti, että sitä ei nimellä julkaista. Tai milloin nimen julkaiseminen voisi olla jostakin muusta syystä kohtuutonta. Tällainen syy voi olla esimerkiksi rikoksen uhrin suojaaminen.

Mika Myllylän tietojen oikeudettomassa katselussa toteutuivat molemmat kriteerit, minkä perusteella Keskisuomalainen arvioi nimen julkaisua rikostapauksissa. Teko oli päätoimittaja Mervolan mukaan yhteiskunnallisesta merkittävä. Tässä tapauksessa se oli jopa erittäin merkittävä, sillä se osoitti poliisin tietojärjestelmässä väärinkäytön olevan mahdollista. Toinen kriteeri eli tekijöiden yhteiskunnallinen merkittävyys täyttyy poliisin laajan yhteiskunnallisen toimivallan kautta.

Ratkaisu

Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31).

Lehti kertoi käräjäoikeuden langettamista 8:n ja 12 päiväsakon suuruisista tuomioista, jotka annettiin kantelijoille virkavelvollisuuden rikkomisesta. Toinen kantelijoista tuomittiin lisäksi henkilörekisteririkoksesta. Uutisessa kerrottiin tuomittujen nimi, ikä, virka-asema ja kotipaikka. Tuomitut olivat katselleet tunnetun urheilijan henkilötietoja tämän kuolinpäivänä. Toinen kantelijoista oli katsellut myös urheilijan lähipiirin tietoja.

Neuvosto pitää periaatteessa hyvänä, että Keskisuomalainen perusteli avoimesti uutisen yhteydessä, miksi se julkaisi tuomittujen nimet.

Ratkaistessaan näitä kanteluita Julkisen sanan neuvosto pohti kantelijoiden asemaa ja heidän tekemiensä rikosten yhteiskunnallista merkitystä. Kantelijat toimivat virkatehtävissään Keski-Suomen poliisilaitoksella. Kun poliisi rikkoo lakia, kyse on aina vakavasta asiasta, jota median kuuluu tarkkaan seurata. Tässä tapauksessa tuomitut eivät kuitenkaan olleet merkittävässä asemassa, vaan niin sanottuja rivivirkamiehiä.

Poliisin tietojärjestelmän käyttäminen vääriin tarkoituksiin voi neuvoston mielestä hyvinkin olla vakava rikos. Käräjäoikeus katsoi teot rikosoikeudellisesti vähäisiksi ja määräsi niistä lievät sakkorangaistukset. Tuomitut eivät levittäneet tietoja esimerkiksi julkaisemalla niitä. Neuvoston mielestä rikoksilla ei ollut huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä sillä perusteella, että oikeudeton tietojen katselu kohdistui entiseen huippu-urheilijaan. Tuomittujen nimien julkaisu tiedotusvälineessä ei myöskään saa olla lisärangaistus. Näillä perusteilla neuvosto pitää nimien ja muiden tunnistetietojen julkaisemista kohtuuttomana.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Jyrki Huotari, Timo Huovinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Pasi Kivioja, Heli Kärkkäinen, Jaakko Ujainen, Heikki Valkama ja Salla Vuorikoski.