Kantelu 18.9.2013
Kantelijan mukaan toimittajat eivät kysyneet hänen lupaansa 17.9.2013 ilmestyneen jutun julkaisemiseen. Sen otsikko kuului seuraavasti: ”Minun pitäisi olla kuollut” ja alaotsikko: ’TTY:n tutkimuksen mukaan tuettu asuminen on yhteiskunnalle kallista, mutta kannattavaa’. Kantelija ei saanut lukea juttua etukäteen.
Kantelija kertoo pyytäneensä turhaan kirjallista selvitystä asiasta. Toimittaja on hänen mukaansa pyydellyt puhelimessa anteeksi ja lähettänyt sähköpostia, mutta vasta julkaisemisen jälkeen. Sähköpostiviestissä toimittaja kertoi, että nimeltä mainittu työvalmentaja oli järjestänyt haastattelun ja vielä erikseen antanut luvan haastatellun nimen julkaisemiselle. Kantelija kuitenkin kiistää, että kyseinen henkilö olisi hänen työvalmentajansa. Kantelija myös huomauttaa, ettei kenelläkään ole toisen puolesta oikeutta antaa lupaa jutun tekemiseen.
Toimittaja oli sähköpostinsa perusteella kertonut haastateltavalle, että juttu ilmestyy haastattelua seuraavana päivänä. Kantelija kieltää saaneensa tällaisen tiedon. Siksi hän ei oman kertomansa mukaan myöskään osannut pyytää juttua etukäteen tarkastettavaksi.
Kantelija kuvailee jutun ilmestymisen jälkeen saamaansa mediahuomiota ahdistavaksi. Hänen kuvansa julkaistiin sekä lehden pääuutissivun vinkkijutussa että itse artikkelissa. Siinä oli kantelijan mukaan virheellistä tietoa, sillä hänen kirjoitettiin ”kolunneen asuntoloita” 18-vuotiaasta alkaen. Oikeasti hän kertoo olleensa asuntolassa ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana. Hän myös pitää asuntoloiden koluamista raflaavana terminä, kun asunnottomuuden jakso ei kestänyt pitempään kuin heinäkuusta 2008 maaliskuuhun 2011.
Helsingin Sanomien vastaus 3.10.2013
Päätoimittaja Kaius Niemi kertoo, että jutun pontimena oli Tampereen teknillisen yliopiston tuore tutkimus, jonka mukaan vaikeasti asutettavien pitkäaikaisasunnottomien siirtyminen omaan kotiin parantaa elämänlaatua ja vähentää hoitokuluja. Niemi pitää aihetta yhteiskunnallisesti merkittävänä. Juttuun haluttiin mukaan myös asumispalveluyksikön asukkaan oma ääni, joten toimittaja esitti pyynnön Pelastusarmeijan asumisyksikölle. Yksikön työvalmentaja ja ohjaaja pyysivät haastateltavaksi kantelijaa, jonka Niemi työvalmentajan kertomuksen perusteella kertoo reagoineen pyyntöön innostuneesti.
Niemen mielestä kantelijalle ei ole voinut jäädä epäselväksi, että juttu tulee seuraavan päivän lehteen. Tämä ei myöskään missään haastattelun vaiheessa kertonut haluavansa esiintyä jutussa nimettömänä. Toimittaja varmisti Niemen mukaan vielä julkaisua edeltävänä iltana työvalmentajalta, että juttu voi ilmestyä nimen kanssa eikä haastateltu ole tullut katumapäälle. Päätoimittaja kirjoittaa, ettei toimittaja ollut haastattelutilanteessa saanut haastateltavan puhelinnumeroa, joten tältä ei voinut suoraan kysyä asiaa.
Niemi kertoo, että haastateltavien esiintyminen koko nimellään on lehden käytäntö, myös arkojen aiheiden yhteydessä. Hänen mukaansa toimitus työskentelee hienotunteisuutta osoittaen ja hyvässä yhteisymmärryksessä haastateltavien kanssa. Tässä tapauksessa toimitukselle ei syntynyt epäilyä siitä, etteikö haastateltu olisi esimerkiksi ollut kyllin harkintakykyinen päättämään itseään koskevista asioista, kuten lehden vakiintunut ohjeistus edellyttää.
Haastateltu tai kukaan muukaan asumisyksiköstä ei päätoimittajan mukaan pyytänyt juttua etukäteen tarkastettavaksi. Kantelija ei myöskään pyytänyt, että jotain jätettäisiin kertomatta jutussa. Niemi toteaa kantelijan tienneen, että kysymys oli haastattelusta Helsingin Sanomiin. Myös haastattelun asiayhteys eli tuore asunnottomuustutkimus tehtiin kantelijalle selväksi. Toimittajan ja valokuvaajan mielestä haastattelu oli sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä. Itse juttu oli Niemen mukaan haastateltavaa kunnioittava ja sävyltään positiivinen selviytymistarina. Haastateltavan yksityiselämää ja taakse jäänyttä päihdehistoriaa avattiin vain sen verran kuin asiayhteys vaati.
Kantelija ja toimittaja kävivät jutun jälkeen sähköpostikirjeenvaihtoa ja puhelinkeskusteluja. Niiden perusteella lehti julkaisi 20.9.2013 oikaisun, jossa kerrottiin kantelijan asuneen asumisyksikössä jo kolmatta vuotta ja olleen asuntolassa ensimmäisen kerran vasta 25-vuotiaana. Kantelija hyväksyi etukäteen oikaisun sanamuodon. Sähköpostiviesteissään kantelija antoi edelleen toimitukselle positiivista palautetta, jonka päätoimittaja tulkitsee siten, että kantelija tyytyi oikaisuun jutun aiheuttaman jälkipyykin ratkaisuna.
Niemi pitää ymmärrettävänä, että näkyvän lehtijutun tuoma julkisuus voi olla yksityiselle ihmiselle hämmentävä kokemus ja herättää ristiriitaisia tunteita. Hän toteaa, että toimittaja ja valokuvaaja toimivat tässä tapauksessa kaikin osin korrektisti ja osoittivat hyvää harkintaa. Haastattelutilanteessa mikään ei ennakoinut ongelmia.
Ratkaisu
Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi (JO 17). Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle (JO 18). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20).
Juttu käsitteli tuetun asumisen kustannuksia selvittänyttä tutkimusta ja kertoi yhden ”pelastuneen” kokemuksista. Haastateltava kuvaili asunnottomuuttaan ja sitä, kuinka hän pääsi omaan yksiöön. Jutun mukaan hän on luopunut päihteistä ja aloittanut opiskelun. Kuvissa kantelija esitetään tupakoimassa.
Artikkelin aihe oli ajankohtainen ja tärkeä. Neuvoston mielestä juttu loi kantelijasta positiivisen mielikuvan päämäärätietoisena persoonana. Esimerkiksi kantelijan päihdehistoriaa kuvailtiin sellaisesta näkökulmasta, että hän oli jo lopettanut tiettyjen aineiden käytön.
Kun kantelija suostuu haastatteluun, hän samalla hyväksyy sen julkaisemisen Journalistin ohjeissa määritellyllä tavalla. Neuvoston periaatelausuman (http://www.jsn.fi/periaatelausumat/haastattelu/) mukaan haastattelun voi perua vain poikkeustapauksissa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa tilanteita, joissa haastateltava ei esimerkiksi sairauden takia ole ymmärtänyt olleensa haastateltavana. Periaatelausuma julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojasta (http://www.jsn.fi/lausumat/lausuma-julkisuuden-henkiloiden-yksityisyyden-suojaa-koskevassa-asiassa/) puolestaan muotoilee velvoitteen toimituksille: Median kanssa tekemisissä olevat eivät aina ymmärrä mihin kaikkeen he tulevat sitoutuneeksi. Ihmisen harkintakyky oman elämän ja sen tapahtumien julkistamisen suhteen saattaa olla alentunut esimerkiksi kokemattomuuden, sairauden, rasituksen, päihteiden käytön tai muun syyn takia. Tämä korostaa median vastuuta asioista kerrottaessa, olkoonpa siitä sovittu tai ei.
Käsittelyssä olevassa tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että toimittajalla olisi ollut perusteet epäillä haastateltavan harkintakykyä haastattelutilanteessa. Toimittaja halusi kuitenkin vielä varmistua, ettei kantelija ollut tullut katumapäälle. Hänellä ei ollut käytössään kantelijan puhelinnumeroa, joten hän tyytyi kysymään asianlaitaa työvalmentajalta. Silti olisi ollut parempi, että lehti olisi pyrkinyt suoraan kontaktiin haastateltavan kanssa ennen jutun julkaisemista.
Neuvosto on todennut päätöksessään (http://www.jsn.fi/sisalto/4872-tv-12/?search=MTV3 ), että toimitusten on reilua kertoa haastateltaville, että heillä on oikeus tarkastaa lausumansa ennen niiden julkaisemista. Erityisen perusteltua kertominen on silloin, kun haastateltavan ei voi olettaa tuntevan Journalistin ohjeita. Helsingin Sanomien ei kuitenkaan voi katsoa toimineen vastoin Journalistin ohjeita, koska ohjeen mukaan haastateltavan pitää itse pyytää tarkastamista. Lehti myös pyrki rakentavassa hengessä ratkomaan epäselvyyksiä kantelijan kanssa ja julkaisi oikaisun.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.