5273/SL/13

Langettava

Sanomalehden pääkirjoitus antoi virheellisen käsityksen syyttömyysolettamasta.  Kyse oli olennaisesta asiavirheestä, joka olisi pitänyt korjata.

Kantelu 9.9.2013

Kantelu kohdistuu Pohjolan Sanomissa 18.8.2013 julkaistuun pääkirjoitukseen ”Tuomitun kohtelussa erilaisia näkökulmia”.
http://www.pohjolansanomat.fi/Mielipide/1194832980832/artikkeli/tuomitun+kohtelussa+erilaisia+nakokulmia.html
Kantelun mukaan kirjoittaja korosti tuomitun oikeusturvan kannalta välttämätöntä mahdollisuutta valittaa tuomiostaan ja opasti tässä yhteydessä lukijoita seuraavanlaisella faktaväitteellä: ”Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tuomittu ole syytön siihen asti kunnes valitusten jälkeen tuomio on saanut lainvoiman, vaan syyllinen, ellei myöhemmin toisin todeta.”

Tämä väite antoi kantelijan mielestä lukijoille aivan virheellisen kuvan rikoksesta epäillyn ja syytetyn asemasta ja oikeuksista. Jokaisella on perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Tämä tapahtuu vasta lainvoimaisella tuomiolla. Kantelija viittaa tässä yhteydessä mm. Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Kantelija lähetti lehteen sähköpostitse korjauspyynnön 18.8.2013 ja muistutti korjaamatta jääneestä kohdasta 21.8.2013. Kumpaankaan sähköpostiin ei reagoitu.

Pohjolan Sanomien vastaus 27.9.2013

Päätoimittaja Heikki Lääkkölän vastauksen mukaan kantelun tekijä on poiminut pääkirjoituksesta pelkästään yhden lauseen seuraavasti: ”Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tuomittu ole syytön siihen asti kunnes valitusten jälkeen tuomio on saanut lainvoiman, vaan syyllinen, ellei myöhemmin toisin todeta”.

Lääkkölän mukaan pääkirjoituksessa kerrotaan selvästi, mitä syyttömyysolettama tarkoittaa käytännössä: ”Tuomitun oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että hänellä on mahdollisuus valittaa tuomiostaan. – – Jos korkeammissa oikeusasteissa tuomio muuttuu, niin silloin oikeusmurhan kärsineen maine täytyy puhdistaa ja hänelle maksaa korvauksia väärän tuomion aiheuttamista vahingoista. Näinhän oikeusvaltiossa toimitaan”.

Kirjoituksessa ei suinkaan väitetty, ettei syyttömyysolettamaa olisi olemassa tai kyseenalaistettu sitä, vaan tuotiin esiin laajempi näkökulma suhtautumisessa rikoksesta syytettyyn tai tuomittuun. Yhteiskunnallisessa keskustelussa, kuten lehden pääkirjoituksessa, ei ole syytä tyytyä pohtimaan asiaa vain tuomitun näkökulmasta. Kuten kirjoituksessa todetaan, niin rikoksesta tuomitun tulevaisuus työurallaan tai hänen toimintamahdollisuutensa muuten yhteiskunnassa on kysymys, jota täytyy pohtia moneltakin kannalta. Näkökulma voi päätoimittajan vastauksen mukaan olla tuomion saaneen henkilökohtainen tilanne tai hänen tekonsa vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. Selvää on, että periaatteessa kenellekään tuomitulle ei ole syytä asettaa lisärangaistusta oikeuden päätöksen lisäksi, mutta käytännössä asiaa on pakko pohtia myös yleisemmästä näkökulmasta.

Toista näkökulmaa täytyy pääkirjoituksen mukaan pohtia esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on
tuomio lapsiin kohdistuneesta rikoksesta, ja tuomittu työskentelee ammatissaan lasten kanssa. Vaikka ulkopuolisen ei ole syytä ottaa kantaa tuomion saaneen toimintamenetelmiin työssään, niin
lasten edun takia täytyy ainakin hänen esimiestensä ottaa kantaa siihen, onko hän sopiva toimimaan
edelleen virassaan.

Jos tuomittu on valittanut tuomiostaan, niin silloin paras tapa on pistää hänet jäähylle viranhoidosta
niin kauaksi aikaa, kunnes tuomio on kumottu tai saanut lainvoiman. Kirjoituksessa kiinnitetään Lääkkölän mukaan huomiota myös siihen yhteiskunnalliseen ongelmaan, että syyttömyysolettama ei toimi tasapuolisesti siksi, että toisella tuomitulla on varaa, mutta toisella taas ei valittaa tuomiostaan.

Syytettyjen ja tuomittujen kohdalla tämä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, kun valittamismahdollisuuteen käytännössä vaikuttavat varallisuus sekä yhteiskunnallinen asema.

Kirjoitus ei päätoimittajan vastauksen mukaan koske kantelijaa henkilökohtaisesti eikä myöskään ketään muuta yksittäistä henkilöä, vaan asiaa pohditaan yleisellä tasolla yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kuitenkin kantelija lähetti oikaisuvaatimuksen. Lääkkölän mielestä on kohtuutonta, että lehti lähtisi oikomaan asioita, joita sen artikkelin kirjoittajan näkökulmasta ei ole edes esitetty siinä muodossa kuin oikaisuvaatimuksen esittäjä omaan luetun ymmärtämiseensä perustuen väittää.

Kantelijalla olisi päätoimittajan mukaan ollut mahdollisuus osallistua keskusteluun lähettämällä yleisönosastoon mielipidekirjoitus, jossa hän olisi voinut kertoa, miksi esimerkiksi henkirikoksesta tai pedofiliasta tuomittu voisi jatkaa normaalisti työssään, kunnes tuomio on saanut lainvoiman valituskierroksen jälkeen tai kumottu ylemmissä oikeusasteissa. Tällaisen kirjoituksen lehti olisi voinut julkaista. Pohjolan Sanomien mielestä kyse kirjoituksessa ei ollut syyttömyysolettaman vääristelystä, vaan artikkelissa pohdittiin syytetyn asemaa useammasta, myös uhrin näkökulmasta.

Ratkaisu

Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20).

Pääkirjoituksissa lehdet ilmaisevat mielipiteitään. Sen takia langettavien päätösten antaminen niistä on aina hyvin poikkeuksellinen ratkaisu. Tässä tapauksessa ongelman muodosti pääkirjoituksessa käytetty seuraava ilmaisu: ”Täytyy kuitenkin muistaa, ettei tuomittu ole syytön siihen asti kunnes valitusten jälkeen tuomio on saanut lainvoiman, vaan syyllinen, ellei myöhemmin toisin todeta”. Lehti korosti tätä asiaa käyttämällä sanoja ”täytyy – – muistaa”. Kyse ei siis ollut mielipiteestä. Lehden muistutus ei vastaa ns. syyttömyysolettamaa, jonka mukaan vastaajaa pidetään syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on tuomioistuimessa näytetty toteen.

Lehdeltä pitää voida vaatia näin olennaisessa periaatekysymyksessä täsmällistä ilmaisua, joka ei johda lukijoita harhaan. Syyttömyysolettaman virheellinen tulkinta on Julkisen sanan neuvoston mielestä olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata. Pyynnöistä huolimatta lehti ei kuitenkaan niin tehnyt.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Pohjolan Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.