Kantelu 1.9.2013
Kantelu kohdistuu 22.8.2013 printtilehdessä julkaistuun juttuun ”Hallitus vei koulutusrahat – Veronmaksajien rahoittama Naisyrittäjyyskeskus valitsi kouluttajiksi hallituksen jäsenten yrityksiä” ja sen nettiversioon ”Oma hallitus vei naisyrittäjien yhdistyksen koulutusrahat” sekä 30.8.2013 ilmestyneeseen jatkojuttuun ”Naisyrittäjyyskeskus erotti puheenjohtajansa”.
Kantelijan mielestä toimittaja suhtautui tietolähteisiinsä kritiikittömästi ja kertoi asioista tarkoitushakuisesti ja vääristelevästi, otsikoita myöten. Ensimmäisessä jutussa kirjoitettiin, että Naisyrittäjyyskeskus järjestää ylimääräisen yhdistyksen kokouksen, koska iso osa keskuksen tukirahoista on päätynyt hankintojen kautta hallituksen jäsenille. Kantelijan mielestä kokous oikeasti järjestettiin työpaikkakiusaamisen vuoksi. Hän uskoo, että Helsingin Sanomien haastattelemilla henkilöillä oli asiassa hyötymistarkoitus eikä toimittaja suhtautunut heihin kriittisesti.
Toimittaja ei kantelijan mukaan myöskään tarkastanut haastateltavien kommenttien todenperäisyyttä, vaan keskuksen hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja saivat kritiikittä kertoa olevansa ajojahdin kohteina. Puheenjohtaja esimerkiksi kertoi laskuttaneensa keskukselta 1500 euroa, vaikka oikea summa olisi kantelijan mielestä ollut 15 000 euroa. Varapuheenjohtaja puolestaan sai kyseenalaistaa koolle kutsutun yhdistyksen kokouksen lainvoiman, vaikka kantelija pitää sitä lainvoimaisesti koolle kutsuttuna.
Kantelija pitää asiattomana tapaa, jolla yksi henkilö tuotiin esiin jutun kuvassa. Kantelija on laatinut kantelun hänen valtuuttamanaan. Kuvassa näkyi pöytäkirjaluonnos keskuksen huhtikuisesta kokouksesta. Siinä mainittiin nimeltä entinen hallituksen jäsen, jolla ei kantelijan mukaan ollut mitään tekemistä jutussa esiin nostettujen syytösten kanssa. Kantelijan mielestä kysymys oli törkeästä yksityisyyden suojan loukkauksesta ja luottamuksellisen pöytäkirjanotteen käyttämisestä kyseisen henkilön vahingoittamiseen. Hän kertoo jutun jo vahingoittaneen luotettavana kouluttajana tunnetun henkilön mainetta ja toimeentuloa. Kyseinen kritiikin kohteeksi joutunut henkilö ei kuitenkaan saanut millään lailla kommentoida juttua, vaan se tuli hänelle täytenä yllätyksenä. Kantelijan mielestä toimittajan olisi pitänyt pyytää julkaisulupa myös keskuksen hallituksen jäseniltä, joiden nimet ja luottamukselliset keskustelut tulivat lehdessä julki pöytäkirjaluonnoksen muodossa.
30.8. julkaistussa jutussa lehti ei kantelijan mukaan korjannut tai pahoitellut edellisen jutun virheitä vaan jatkoi valheellisten tietojen levittämistä, kun se julkaisi uudelleen otteen aikaisemmin ilmestyneestä uutisesta. Kantelija olisi halunnut toimittajan kertovan, että edellisen jutun pöytäkirjassa mainitut henkilöt eivät olleet syyllistyneet rikokseen tai epäasialliseen käytökseen. Sen sijaan juttu oli kantelijan mielestä kuin ”roskalehdestä” ja osoitti jopa ”sukupuolivihaa naisia kohtaan”.
Helsingin Sanomien vastaus 27.9.2013
Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan lehti sai tietää, että Naisyrittäjyyskeskuksen hallituksen jäsenten yritykset olivat järjestäneet merkittävän osan keskuksen koulutuksista. Keskuksen rahoituksesta noin puolet tulee julkisista lähteistä. Tämän takia sen hallituksen ja sen jäsenten toimintaa pitää päätoimittajan mielestä voida arvioida julkisuudessa.
Niemi kertoo toimittajan ottaneen yhteyttä lukuisiin hallituksessa istuviin henkilöihin, mutta he kaikki eivät halunneet kommentoida hallituksen toimintaa vaan pitivät sitä hallituksen sisäisenä kysymyksenä. 22.8. julkaistun jutun tiedot ovat Niemen mukaan peräisin asiakirjalähteistä ja haastatteluista. Kantelija ei yksilöi, mitä asiavirheitä juttu olisi sisältänyt. Artikkelissa esiintyvä yhdistyslain asiantuntija nosti esiin esteellisyyskysymykset, mutta siinä ei väitetty hallituksen jäsenten syyllistyneen rikoksiin.
Niemen mukaan pöytäkirjassa näkyvä henkilö, jonka yksityisyyttä juttu kantelijan mielestä loukkasi, on yksi keskukselle oman yrityksensä palveluita myyneistä hallituksen jäsenistä. Häntä ei kuitenkaan mainittu nimeltä itse jutussa. Toimitus halusi nostaa pöytäkirjaluonnokset esiin, koska niistä kävi ilmi, millaista keskustelua aihe oli yhdistyksen sisällä herättänyt. Niemi kertoo, että luonnokset olivat olleet lähinnä hallituksen jäsenten nähtävillä. Hän ei katso pöytäkirjojen käsittelevän yksityiselämään kuuluvia asioita vaan julkisesti rahoitetun yhdistyksen päätöksentekoa. Lisäksi päätoimittaja arvioi, etteivät lehden julkaisemat pöytäkirjojen tekstit saattaneet mainittua hallituksen jäsentä erityisen huonoon valoon. Tämä esimerkiksi toteaa pöytäkirjassa, että palvelujen ostamisessa pitää olla kaikille samat ehdot.
Niemi kirjoittaa, että toimittajan tietojen perusteella yhdistyksen ylimääräinen kokous järjestettiin luottamuspulan sekä hallituksen ja toimitusjohtajan välille syntyneiden ristiriitojen vuoksi. Kantelijan esiin nostama kiusaaminen liittyi juuri hallituksen ja toimitusjohtajan väleihin, mikä mainittiin jutussa. Kokouksen laillisuudesta oli päätoimittajan mukaan olemassa kaksi erilaista kantaa, jotka tuotiin uutisessa esiin. Hallituksen puheenjohtajan laskutuksesta Niemi toteaa, että puheenjohtaja kertoi ensimmäisessä jutussa järjestäneensä tänä vuonna kaksi koulutusta Naisyrittäjyyskeskukselle. Muista koulutuksista siinä ei puhuttu. 30.8. ilmestyneessä uutisessa kerrottiin, että puheenjohtajan kanssa sovittujen töiden arvo oli 15 000 euroa.
Niemi huomauttaa, että kantelun kirjoittaja tai pöytäkirjassa mainittu henkilö eivät ole pyytäneet toimitukselta oikaisua tai oman kannanoton julkaisemista.
Ratkaisu
Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 8). Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 11). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27).
Lehti kirjoitti Naisyrittäjyyskeskuksen sisäisistä ristiriidoista, jotka liittyivät keskuksen hallituksen jäsenten omilta yrityksiltä ostettuihin palveluihin. Kuvituksena käytettiin hallituksen kokouksen pöytäkirjaa ja kutsua tulevaan ylimääräiseen yhdistyksen kokoukseen. Hallituksen puheenjohtaja oli pöytäkirjan mukaan arvioinut, että viime vuonna 76 prosenttia keskuksen hankkimista palveluista ostettiin hallituksen jäseniltä. Uutisessa hän sanoi hallituksen olevan huolissaan tilanteesta. Myös keskuksen toimintaa rahoittavan työ- ja elinkeinoministeriön virkamies piti tilannetta vakavana. Lehti kertoi ristiriitojen huipentuvan ylimääräiseen yhdistyksen kokoukseen, jonka koolle kutsuminen oli myös aiheuttanut riitaa. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kiistivät jutussa ylimääräisen kokouksen laillisuuden ja kertoivat tulleensa ”vähän jahdatuiksi”. Keskuksen toimitusjohtaja puolestaan piti puheenjohtajien näkemystä ”aivan törkeänä”. Myös julkaistussa kokouskutsussa kritisoitiin puheenjohtajia. Lehti palasi asiaan kokouksen jälkeen ja kertoi keskuksen erottaneen puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa. Uusi puheenjohtaja kertoi samassa yhteydessä, että luottamuspulan ja erottamisten syynä olivat erotetun puheenjohtajan laskuttamat koulutukset ja henkilön johtamisessa olleet ongelmat.
Lehti kertoi julkista tukea nauttivan, yrittäjyyden edistämiseen pyrkivän järjestön ongelmista. Aihe oli yhteiskunnallisesti merkittävä. Kantelijan mielestä keskus ajautui vaikeuksiin työpaikkakiusaamisen takia. Lehti viittasikin henkilöiden välisiin ristiriitoihin, mutta antoi ensimmäisessä jutussa puheenjohtajan kommentoida asiaa. Keskuksen uusi puheenjohtaja tarkasteli asiaa myöhemmin erilaisesta näkökulmasta ja kuvaili kriittisesti edeltäjänsä toimintaa. Jos kantelija tai hänelle valtuutuksen antanut henkilö eivät pitäneet tätä riittävänä, he olisivat voineet tarjota näkemystään lehdelle julkaistavaksi.
Kantelija ei myöskään kiistä, etteikö keskuksessa ja ylimääräisessä kokouksessa olisi puitu hankintoja hallituksen jäseniltä. Tällainen kaupankäynti mainittiin syyksi puheenjohtajan erottamiselle, ja keskuksen merkittävimmän rahoittajan eli työ- ja elinkeinoministeriön virkamies otti siihen kantaa. Toimituksella oli oikeus valita juttujensa näkökulmat.
Ensimmäisen jutun kuvassa näkyivät pöytäkirjaluonnos ja kutsu ylimääräiseen kokoukseen. Pöytäkirjassa osa hallituksen jäsenistä esiintyi sukunimellään. Naisyrittäjyyskeskuksen hallituksen jäsenet kerrotaan avoimesti keskuksen omilla nettisivuilla. Kantelijan mainitsema henkilö ei enää ole hallituksessa, mutta hän työskentelee keskuksen yritysneuvojana, mikä sekin on julkista tietoa. Hän on myös myynyt keskukselle yrityksensä palveluita. Pöytäkirjan perusteella hän oli käynyt kokouksessa asiallista, yleistä keskustelua palvelujen myymisestä ja hankkimisesta. Tällainen tieto ei saattanut häntä erittäin kielteiseen julkisuuteen eikä loukannut hänen yksityisyyttään.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.