5241/SL/13

Vapauttava

Lehti julkaisi toimittajansa kolumnin, jossa kirjoitettiin kriittiseen sävyyn käräjäoikeuden laamannista. Merkittävänä tuomiovallan käyttäjänä hänen on kestettävä ammattirooliinsa kohdistuva kovakin arvostelu. Kritiikki ei ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata omalla kannanotolla. Äänestyspäätös 11–1. Eriävä mielipide päätöksen lopussa.

Kantelu 13.8.2013

Kantelija oli käräjäoikeuden puheenjohtajana Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä Oulussa, ja nyt hän toimii oikeuden puheenjohtajana Ulvilan surmajutussa Porissa. Kantelu kohdistuu Kalevassa 9.8.2013 julkaistuun kolumniin ”Riihi-säätiön tuomari Ulvilan surman ratkojana”. Kantelija pitää kolumnia niin ilkeämielisenä, häpäisevänä ja loukkaavana, että virheiden korjaus tai vastine ovat mahdottomia vaihtoehtoja.

Toimittaja kirjoittaa, että ”Riihisäätiö-huti jätti kantelijan ammattitaitoon leiman, joka ei hevillä himmene”. Toimittaja ei esitä ainoatakaan perustelua sille, mikä on kyseinen huti ja miksi se on jättänyt nimenomaan kantelijan ammattitaitoon leiman, joka ei hevin himmene?

Kirjoituksen mukaan ”jutun syyttäjät pitivät tuota järkälettä suorastaan tuomiovirheenä”. Järkäleellä toimittaja tarkoittaa Oulun käräjäoikeuden tuomiota, jossa kantelun mukaan kaikilta osiltaan kiistetyssä, materiaaliltaan erittäin laajassa rikosasiassa, jonka esitutkinta oli oikeudenkäynnin alkaessa kestänyt jo seitsemän vuotta, oli annettu huolellisesti perustellen ratkaisu kaikkiin asian lukuistakin lukuisampiin riitakysymyksiin. Kantelija huomauttaa, että syyttäjä on yksi rikosasian asianosaistaho. Sen vuoksi juttunsa hävinneen syyttäjän kommenteilla on sama merkitys kuin juttunsa hävinneen muunkin asianosaisen kommenteilla.

Kyseinen ”järkäle” on kantelijan mukaan ollut sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa yhtenä asian käsittelyn perusasiakirjoista. Tämän toimittaja sivuuttaa kokonaan. Jos tuomio olisi ollut kelvoton, asia olisi tietysti palautettu heti käräjäoikeuteen. Jokaisella on oikeus saattaa asia ylemmän tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lopputulokset muuttuvat suorastaan päinvastaisiksi edellisen oikeusasteen lopputulokseen verrattuna, koska laki saattaa olla tulkinnanvarainen ja todistelu voi ylemmässä oikeusasteessa olla lisääntynyt tai tarkentunut. Ratkaisun lopputuloksen muuttuminen ei kantelijan mukaan ole tämän vuoksi aikaisemman ratkaisijan osaamattomuutta, tyhmyyttä tai ”huti”, vaan seurausta siitä, että toinen ratkaisijakokoonpano on harkinnassaan päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

Riihisäätiö-jutussa on annettu Oulun käräjäoikeuden tuomio eikä kantelijan tuomio. Hovioikeus on antanut oman tuomionsa, ei käsittelyä johtaneen hovioikeudenneuvoksen tuomiota. Kantelun mukaan myös Korkein oikeus on antanut tuomion, ei kukaan yksittäinen oikeusneuvos. Jokaisessa tuomioistuimessa on asian käsittelyä johtanut tehtävään määrätty tuomari, mutta ratkaisu ei ole hänen tuomionsa. Jos ratkaisuja henkilöitäisiin, se johtaisi kantelijan mukaan nopeasti tuomioistuimen riippumattomuuden murenemiseen.

Kantelijan henkilöiminen ja nimeäminen täysin perusteetta ”sellaisen hutin leimaamaksi, joka ei hevillä unohdu”, on hyvän journalistisen tavan vastaista, vaikka kyse on kolumnista. Kantelun mukaan kolumni-muotoinen kirjoittelukaan ei saa mahdollistaa nimeltä mainitun henkilön tahallista häpäisemistä. Kantelija kieltää olevansa millään tavalla julkisuuden henkilö eikä ole sellaiseksi pyrkinyt. Kirjoitus ei ole kantelijan mielestä tuomioistuin- tai viranomaistoiminnan kritiikkiä, vaan hänen henkilöönsä kohdistuva loukkaava ja häpäisevä kirjoitus.

Kolumnisti kirjoittaa myös Satakunnan käräjäoikeudessa alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa kantelija toimii puheenjohtajana kolmen ammattituomarin kokoonpanossa: ”Jokainen käänne tullaan uutisoimaan tarkasti. [NN] joutuu tottumaan siihen, että käräjäsali pullistelee toimittajia päivästä toiseen”. Kantelijan mukaan ei ole lainkaan poikkeuksellista, että tiedotusvälineiden edustajia on salissa verrattomasti enemmän kuin yleisöä. Kun toimittaja ei perustele tuota sävyltään hyvin ikävää lauseparia millään tavalla, hän heittää kantelijan mielestä ilmaan selkeän epäilyn siitä, että NN ei mahdollisesti kykene johtamaan median huomiota saavaa oikeuden käyntiä.

Kirjoituksessaan kolumnisti antaa kantelijan mielestä myös ymmärtää, että Porissa alkaneen rikosoikeudenkäynnin puheenjohtaja on epäonnistunut jo aiemmin toisen oikeudenkäynnin aikatauluttamisen ja johtamisen suhteen, joten sama on odotettavissa nytkin. Sekä mediajulkisuudesta että aikataulusta kirjoittaessaan toimittaja yrittää kantelijan mukaan vaikuttaa alkaneeseen oikeudenkäyntiin.

Kalevan vastaus 29.8.2013

Päätoimittaja Markku Mantila vastaa, että
1. Kirjoituksessa ei ole asiavirheitä. Kantelija ei puhelinkeskustelussa pyynnöstänikään halunnut niitä yksilöidä. Kantelussa kirjoitetaan: ” – – kirjoitukseen sisältyvien yksittäisten virheiden korjauksen vaatiminen sanomalehti Kalevalta ei ole tarkoituksenmukaista.” Kolumniteksti ei ole niin pitkä, etteikö siitä voi virheet osoittaa kohtuullisella työllä. Kantelija ei halunnut liioin käyttää hänelle osoitettua vastinemahdollisuutta.

2. Kolumnin julkaisulle on journalistiset perusteet. Päätoimittaja kertoo lukeneensa tekstin etukäteen ja hyväksyneensä sen. Kolumni käsitteli pohjoisessa poikkeuksellisen suurta oikeusjuttua. Myös ns. Ulvilan surmajuttu on luonteeltaan poikkeuksellisen laaja.

3. Käräjäoikeuden istunnot ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta avoimia yleisölle, myös lehdistölle. Tuomioistuinten päätökset ovat yleensä julkisia, jolloin myös niiden julkinen arviointi ja jopa arvostelu mahtuvat suomalaisen sananvapauskäytännön raameihin.

4. Toimiessaan istunnon puheenjohtajana kantelija on, toisin kuin itse todistelee, melkoinen julkinen vallankäyttäjä. Näin on myös Ulvilan surmaoikeudenkäynnissä. Kolumnistin arvostelu ei siten ole sellaista, joka ylittäisi kantelijan asemassa olevalla henkilöllä kohtuuden rajan.

5. Kolumnissa on keskitytty Riihi-säätiön hallituksen entiseen puheenjohtajaan. Hänet tuomittiin hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa pääosin kaikista niistä rikoksista, joista käräjäoikeus ei löytänyt näyttöä. ”Hudiksi” luonnehtiminen ei siten ole perusteetonta.

6. Väitteet siitä, että toimittaja pyrkisi vaikuttamaan Ulvilan surmajutussa tuomioistuimen toimintaan, ovat kantelijan omaa tulkintaa.

7. Toimittaja käytti kolumnipalstallaan hänelle täysimittaisesti kuuluvaa sananvapautta.

Ratkaisu

Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen (JO 35).

Kalevan toimittaja käsitteli kolumnissaan Porissa alkavaa Ulvilan surman oikeudenkäyntiä ja aiemmin Oulussa käytyä Riihi-säätiön oikeudenkäyntiä. Yhdistävänä tekijänä kolumnissa nähdään oikeudenkäyntien puheenjohtaja, joka on sama henkilö. Kolumnisti arvostelee kipakasti käräjäoikeuden tuomiota Riihi-säätiön jutussa ja oikeuden puheenjohtajan toimintaa. Kritiikki perustuu tuomion lukemiseen, syyttäjien lausumiin ja ylempien oikeusasteiden langettaviin tuomioihin, jotka erosivat käräjäoikeuden vapauttavasta ratkaisusta. Kirjoittaja myös arvioi sitä, kuinka oikeuden puheenjohtaja selviytyy Ulvilan surmaoikeudenkäynnistä.

Kolumni on mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja voi omalla nimellään kärkeväänkin sävyyn esittää mielipiteitään ja tehdä päätelmiä. Tähän hänellä on sananvapauden nimissä oikeus. Kirjoittajan ja julkaisijan on toki noudatettava hyvää journalistista tapaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi velvollisuutta pyrkiä totuuteen. Kantelija ei tässä tapauksessa osoita, että kolumnissa olisi virheellisiä tietoja.

Oikeuslaitoksen edustajia voi sananvapauden nimissä käsitellä julkisuudessa kriittiseen sävyyn samoin kuin muita ylimpiä vallankäyttäjiä. Oikeuden puheenjohtaja käyttää asemansa perusteella laajaa julkista valtaa. Satakunnan käräjäoikeuden laamannina kantelija johtaa organisaatiota, jossa hänen alaisuudessaan toimii 15 käräjätuomaria ja 45 muuta henkilöä.

Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä oli kyse verovarojen väärinkäytöstä. Oikeudenkäynti eri asteissa kesti yli kymmenen vuotta ja sen vahingonkorvaushaara on edelleen kesken. Huomioarvoa lisäsi se, että käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet, mutta hovioikeus tuomitsi syytetyn ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus kovensi tuomion yli kolmen vuoden ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Tässä prosessissa oli aineksia kriittiseen kolumniin, vaikka tuomioiden muuttuminen eri oikeusasteissa kuuluu oikeusvaltion periaatteisiin ja käytäntöihin.

Ulvilan oikeudenkäynti esitutkintoineen ja eri haaroineen on jo nyt suomalaisen oikeushistorian huomiotaherättävimpiä prosesseja. Riihi-säätiön ja Ulvilan eli kahden massiivisen oikeusprosessin yhdistäminen niissä valtaa käyttäneen oikeuden puheenjohtajan henkilön kautta ei ole Julkisen sanan neuvoston mielestä yritys vaikuttaa meneillä olevaan oikeusprosessiin tai oikeuden kokoonpanoon.

Kolumnin kritiikki kantelijan ammattitaitoa kohtaan oli osin huonosti perusteltu. Se ei kuitenkaan Julkisen sanan neuvoston mielestä ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata omalla kannanotolla.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Vapauttavan päätöksen puolesta äänestivät:

Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Riikka Kaihovaara, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Riitta Pollari, Veikko Valtonen ja Heikki Vento.

Riitta Ollilan eriävä mielipide ja perustelut langettavalle esitykselle:

Tuomioistuinten ratkaisuja ja tuomareiden toimintaa tehtävissään voi arvostella. Arvostelussa pitää ottaa huomioon, että tuomareiden salassapitovelvollisuus päätösneuvotteluista rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan esittää kannanottoja arvosteluun. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja asianosaisten tasapuolisen kohtelun vaatimus rajoittaa tuomareita ottamasta ennakolta kantaa tulossa olevaan oikeudenkäyntiin.  Tuomiovallan käyttö sekä tuomioistuinten ja tuomarien toiminta on tärkeä yleistä mielenkiintoa koskeva asia, josta yleisöllä on oikeus saada tietoa. Perustelemattomat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista koskevat epäilyt ja arvoasetelmat eivät edistä totuudenmukaista tiedonvälitystä.  

Kolumnissa esitetään väitteitä tuomiovirheestä ja epäiltiin kantelijan ammattitaitoa johtaa Ulvilan surman oikeudenkäyntiä koskevaa pääkäsittelyä. Kolumnissa esitettiin, että kun kantelijan aikaisemmin puheenjohtajana käsittelemä Riihisäätiötä koskeva tuomio muuttui hovioikeudessa ja sen jälkeen myös korkeimmassa oikeudessa, tämä jätti kantelijan ammattitaitoon leiman, joka ei hevillä himmene. Väite kantelijan syyllistymisestä suoranaiseen tuomiovirheeseen on tosiasioita koskeva väite, jonka tueksi pitää esittää perusteita. Tuomiovirhe tarkoittaa lainvoimaisen tuomion poistamista tai purkamista. Se voi myös tarkoittaa tuomarin virkavelvollisuuksien rikkomista. Journalistin ohjeiden 21. kohdan mukaisesti kantelijalle olisi pitänyt varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä samassa yhteydessä. Riihi-säätiö hutia koskeva leima kantelijan ammattitaitoon on kolumnistin valitsema arvoasetelma, johon ei voi vastata tosiasioita koskevilla kannanotoilla. 

Kantelijan ammattitaitoa koskevat epäilyt johtaa tulossa olevan oikeudenkäynnin pääkäsittelyä ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista koskevia arvoasetelmia. Tällaiset epäilyt voivat vaikuttaa tulossa olevan oikeudenkäynnin osapuolten luottamukseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta heidän asiassaan. Journalistin ohjeiden 35. kohta edellyttää, että tällaiset epäilyjä tarkoittavat arvoasetelmat eivät ole asiattomia. Arvoasetelmia tarkoittavilla väitteille pitää olla todennäköisiä perusteita. Tässä tilanteessa kantelijan puheenjohtajana käsittelemän oikeudenkäynnin tuomion lopputuloksen muuttuminen ylemmissä oikeusasteissa ei ole riittävä peruste epäillä kantelijan ammattitaitoa johtaa pääkäsittelyä. Journalistin ohjeiden 35. kohtaa on rikottu. 

Oikeudenkäynnin aikataulua, sen pettämistä ja rönsyilyn vaaraa koskevat epäilyt eivät saata kantelijaa niin kielteiseen julkisuuteen, etteikö hän tältä osin olisi journalistin ohjeiden 22. kohdan mukaisesti voinut esittää oman kannanottonsa jälkikäteen.