Kantelu 12.10.2012
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 6.10.2012 ilmestyneeseen juttuun ”Homosta ehjäksi”. Jutun kirjoittaja osallistui Aslan ry:n Elävät vedet -kurssille kertomatta olevansa toimittaja ja kertomatta, että hän kirjoittaa kokemansa Helsingin Sanomiin ilman, että yhdistys voisi tarkistaa tietojen oikeellisuutta. Kantelun mukaan toimittaja rikkoi Journalistin ohjeiden kohtia 9 ja 21 eli tietojen hankkimista ja samanaikaista kuulemista.
Lehti perusteli toimittajan soluttautumista vetoamalla Journalistin ohjeisiin, joiden mukaan ”Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muuten selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla”.
Kantelijan mielestä perustelu ontuu pahasti. Pienen ryhmän, vapaaehtoisuuteen perustuvat, täysi-ikäisten eheytymisseminaarit eivät voi omata niin poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä, että poikkeussääntö olisi voimassa. Lisäksi kantelun mukaan on perusteetonta väittää, että tietoja ei voitaisi selvittää muuta kautta kuin soluttautumalla sielunhoitoryhmään kuuntelemaan ihmisten intiimejä kertomuksia. Kantelijalla ei ole mitään salattavaa, vaan yhdistys on auliisti kertonut toiminnastaan toimittajille, kun sitä on kysytty.
Kantelija mainitsee kuusi eri lehteä, jotka ovat tehneet juttuja Aslanista, ja yhden tv-dokumentin. Lisäksi yhdistyksen verkkosivuilla on selkeästi tietoa sielunhoidollisen toiminnan perusteista ja osanottajien todistuksia. Yhdistys järjestää silloin tällöin seminaareja, joihin on vapaa pääsy kaikille, myös toimittajille.
Kantelun mukaan toimittaja olisi voinut haastatella nimettömänä jonkun kurssille osallistuneen. Elävät vedet -toiminnan periaatteet olisivat selvinneet toimittajalle, jos hän olisi soittanut Elävät vedet -työn koordinaattorille tai kenelle tahansa yhdistyksen vastuunkantajista. Työn periaatteet löytyvät perusteellisesti kuvattuina myös koordinaattorin kirjasta Täyteen mieheyteen ja koko naiseksi, joka löytyy kirjastostakin.
Jutussaan toimittaja perusteli soluttautumistaan vetoamalla Kotimaa24.fin uutiseen. Siinä kerrottiin muun muassa, että homoaktivistit olivat yrittäneet häiritä toimintaa ja yrittäneet soluttautua ryhmiin. He olivat kuitenkin paljastuneet haastatteluvaiheessa. Kantelun mukaan yhdistys ei ole päästänyt kursseille ihmistä, jonka motiivina on muiden vahingoittaminen ja sielunhoidon luottamuksellisuuden rikkominen. Ryhmien osallistujat kertovat intiimeistä asioistaan luottamuksellisesti eivätkä halua lukea niistä lehtien palstoilta. Aslanin toimintaa säätelee sielunhoitotilanteiden luottamuksellisuus eikä toimittajien tirkistelyn halu.
Kantelijan mielestä tietoa olisi ollut tarpeeksi ilman valheellista toimintaa. Se aiheutti ahdistusta ja mielipahaa kurssille osallistuneille, jotka olivat luottaneet toimittajan vilpittömyyteen. Mielipahaa ei kantelun mukaan helpota se, että heidän nimiään ei mainita, koska toimittaja on julkaissut intiimejä tietoja ilman henkilöiden lupaa. Toimittaja oli kantelun mukaan allekirjoittanut muiden osallistujien tavoin sitoumuksen vaitiolovelvollisuudesta ryhmässä.
Helsingin Sanomien vastaus 6.11.2012
Päätoimittaja Mikael Pentikäinen vastaa, että artikkelin tarkoituksena ei ole kantelussa esitetyin tavoin ollut vahingoittaa ihmisiä tai tyydyttää toimittajan tirkistelyn halua. Artikkeli on tehty journalistisin perustein, ja se on käsitellyt yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa.
Vaikka Aslan on ollut aiemminkin julkisuudessa tarjoamiensa eheytyshoitojen takia, tarkempaa tietoa hoitojen sisällöstä ei ole ollut. Tarkempien tietojen saaminen on Pentikäisen mielestä perusteltua muun ohella siksi, että asia koskettaa hyvin monia ihmisiä, ja Aslan on ainoa eheytyshoitoja Suomessa tarjoava taho. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvaltain Psykologiyhdistys on ottanut kielteisen kannan eheytyshoitoihin, sillä hoitojen turvallisuudesta tai tuloksellisuudesta ei sen mukaan ole näyttöä. Aslan sekoittaa eheytysohjelmassaan uskonnon ja psykologian tavalla, joka antaa päätoimittajan mukaan aiheen arvioida hoidon luonteesta mahdollisesti johtuvaa toiminnan (lääketieteellisen) valvonnan tarvetta.
Asian yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa huomionarvoista on Pentikäisen mielestä myös, että nykyinen sisäministeri Päivi Räsänen on jo vuonna 1996 esittänyt Aslanin toiminnalle 200 000 markan määrärahaa sillä perusteella, että Aslanin työ on ”yhteiskunnallisesti arvokasta”.
Helsingin Sanomat ei olisi Pentikäisen mukaan voinut tehdä juttuaan julkaistussa laajuudessa ilman, että toimittaja olisi soveltanut Journalistin ohjeiden 9. kohdassa tarkoitettua poikkeussääntöä. Aslan ei ole toimintansa suhteen erityisen avoin, sillä se salaa eheytysohjelmansa olennaisimmat osat, kuten muutosterapian käytännön toteuttamiseen sekä pienryhmätoimintaan liittyvät tiedot. Tämä ilmenee myös Elävät vedet -työkirjasta, joka jaetaan vain pienryhmiin osallistuville ja jonka sisältämää materiaalia Aslan on päätoimittajan mukaan kieltänyt edes siteeraamasta.
Jutussa julkaistut tiedot eivät Pentikäisen mukaan selviä Aslanin kantelussa viitatuista kirjoista tai Aslanista tiedotusvälineissä aiemmin olleista jutuista. Kantelija toteaa itsekin lehden julkaisemassa kannanotossa, että toimittajia ei ole päästetty Aslanin kurssien sielunhoitoryhmiin. Toimittaja ei olisi saanut tietoja esimerkiksi soittamalla Aslanin yhteyshenkilöille, osallistumalla Aslanin järjestämään seminaariin tai haastattelemalla nimettömänä kurssille osallistunutta henkilöä. Lehti myös kertoi poikkeuksellisesta tiedonhankinnasta ja perusteli sen lukijoilleen.
Päätoimittaja Pentikäinen perustelee samanaikaisen kuulemisen puuttumista jutun luonteella ja tiedonhankinnan erityispiirteillä. Lehti on sen sijaan julkaissut Aslanin oman kannanoton ja yhden kurssilaisen kirjoituksen mielipidesivuillaan. Jutussa ei ole virheellisiä tietoja, joten samanaikaisella kuulemisella ei olisi ollut merkitystä myöskään virheelliseksi väitettyjen yksityiskohtien oikaisemisessa.
Ratkaisu
Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla (JO 9). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Jutun kirjoittaja ei esiintynyt Elävät vedet -kurssilla nimellä, jota hän käyttää ammatissaan Hän ei myöskään kertonut olevansa toimittaja, joka tekee kokemuksistaan juttua. Poikkeuksellisten menetelmien käyttö perusteltiin lukijoille jutun julkaisun yhteydessä. Jälkeenpäin lehti kuuli kantelijaa antamalla tilaa yhdistyksen omalle kannanotolle. Lisäksi lehti julkaisi kurssilaisen mielipidekirjoituksen, jossa hän kritisoi voimakkaasti lehden menettelyä.
Erilaisiin sukupuoli-identiteetteihin ja seksuaaliseen suuntautumiseen suhtautuminen on ollut näkyvästi esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosina. Viimeksi mielipiteitä on vaihdettu vilkkaasti samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kirkolliseen avioliittoon. Asia on tulossa kansalaisaloitteena myös eduskunnan käsittelyyn. Kantelijayhdistyksen eheytymiskursseista on kirjoitettu runsaasti, ja arkkipiispakin näki aiheelliseksi julkisesti arvostella eheyttämistä Helsingin Sanomien jutun perusteella.
Kurssi, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten seksuaaliseen suuntautumiseen, on Julkisen sanan neuvoston mielestä yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Sen merkitys ei vähene, vaikka kursseille osallistujien määrä olisikin marginaalinen. Aihe on myös ihmisarvon kannalta periaatteellisesti tärkeä.
Tiedotusvälineiden yksi tehtävä on hankkia oikeaa ja olennaista tietoa yhteiskunnassa käytävään julkiseen keskusteluun. Toimittajalla ei ollut muuta mahdollisuutta saada perusteellista tietoa Elävät vedet -kurssin koko sisällöstä, kuin osallistua sille paljastamatta ammattiaan. Neuvosto hyväksyy poikkeuksellisen tiedonhankintatavan, koska tiedoilla on yhteiskunnallista merkitystä. Kurssin järjestäjän kuulemisen lehti hoiti julkaisemalla tämän oman kannanoton jälkeenpäin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun teki:
Puheenjohtaja Risto Uimonen