Kantelu 29.11.2011
Kantelu kohdistuu Hämeen Sanomissa 27.11.2011 julkaistuun nimimerkki Antin palstaan. Kantelijan mukaan jutun kirjoittaja on rikkonut journalistin ohjeita useammalla eri tavalla. Kantelu kuuluu seuraavasti:
”1. Antti ei ole noudattanut ohjetta 8, jonka mukaan ”journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”. Perustelen tätä sillä, että näin pienessä jutussa on lukuisia asiavirheitä.
2. Tietojen hankkimisessa ei ole noudatettu ohjetta 10, jossa edellytetään, että ”tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin”. Ilmeisesti toimittaja oli ohjeen 9 sallimalla tavalla käyttänyt oikeutta ”hankkia tietoja tavallisuudesta poikkeavalla tavalla”, koska jutussa oli seuraavat virheelliset väittämät:
a) otsikko ”Tv-ryhmä rikkoi ympäristölupaa” on virheellinen, sillä radalla ajoon oli hankittu kaupungin lupa. Jutussa kerrotaan radan kesätoiminnasta vastaavan henkilön saaneen puhelinsoittoja, että radalla on vastoin ympäristömääräyksiä liikkeellä auto. Ilmeisesti tätä tietoa ei ole saatu mainitulta henkilöltä, sillä hän olisi heti voinut kertoa, että tv-ryhmällä oli lupa ajaa radalla, sillä hän oli itse hankkinut kyseisen luvan.
b) Jutussa väitetään, että kantelija oli Suomi express -tv-ryhmän kanssa Ahvenistolla. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä olin 23.11. ulkomailla.
c) Jutussa väitetään edelleen, että ”ryhmä tuli pysäytetyksi, kun se kiersi autolla moottorirataa”. Tv-ryhmän vetäjän mukaan heitä ei kukaan pysäyttänyt.
3. Ohjeen 11 mukaan ”yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta”. Mahtaako jutun viimeinen kappale helpottaa lukijoita tässä erottelussa, kun siinä todetaan, että ”tarina ei kerro, pyysikö tv-ryhmä poikkeusluvan kaupungilta, vai kiersikö radan luvattomasti.” Tarinan kertoja kuitenkin otsikoi juttunsa raflaavasti väittämällä ryhmän nimenomaan rikkoneen ympäristölupaa.
4. Mitkä ”Antin” tietolähteet sitten ovat olleetkin, hän ei ole suhtautunut niihin kriittisesti kuten ohje 12 edellyttää. Ohje painottaa, että ”erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus”.
Ahvenisto on Hämeenlinnassa erittäin kiistanalainen asia. Siitä on osoituksena se, että Ahveniston ystävät r.y. on kahden luonnonsuojelujärjestön kanssa vienyt asian KHO:een saakka. Rohkenen väittää, että sekä tällä jutulla että 21.8.2011 julkaistulla jutulla on tarkoitus mustamaalata minua – ja kauttani myös yhdistystämme.”
Hämeen Sanomien vastaus 10.1.2012
Päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen vastaa, että Hämeen Sanomien 27.11.2011 Antti-palstan Ahvenistoa käsittelevästä osasta on julkaistu tv-ryhmän lähettämä vastine. Tämän jälkeen Paul Betcke lähetti oman vastineensa samasta aiheesta. Päätoimittaja ei katsonut tarpeelliseksi julkaista kahta vastinetta samasta asiasta, koska jälkimmäinen vastine ei tuonut jo korjattuihin asioihin mitään uutta.
Lisäksi Betcke vaati päätoimittajan mukaan vastineen julkaisemisen ehdoksi, että ”se on julkaistava kaikkine virheineen ja tosiasioiden vääristelyineen”. Betcken kirjoitus ei täyttänyt vastineelle ominaista sisältöä – korjataan vain mahdolliset asiavirheet – vaan hän toi siinä esille omia mielipiteitään ja arvioitaan, jolloin se on tulkittava enemmän mielipidekirjoitukseksi kuin vastineeksi. Mielipidekirjoitusten julkaiseminen ja julkaisematta jättäminen jää päätoimittajan vastauksen mukaan toimituksen harkittavaksi.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa (JO 25). Asianomistajan vastineoikeutta ei poista toisen henkilön samasta asiasta julkaistu vastine (Periaatelausuma vastineesta, 1978).
Hämeen Sanomien pakinatyylisessä tekstissä käsiteltiin kiistanalaista Ahveniston aluetta ja sillä olevaa moottorirataa. Kantelija on Ahveniston ystävät r.y.:n puheenjohtaja. Hänet mainittiin nimimerkki Antin tekstissä nimeltä. Tekstissä oli lukuisia ja olennaisia asiavirheitä, jotka tekstissä mainittu tv-ryhmän toimittaja korjasi Hämeen Sanomissa julkaistussa vastineessaan. Myös kantelija lähetti vastineen, mutta toimitus ei sitä julkaissut.
Kantelija on Ahvenisto-aktiivi, kuten nimimerkki Antin pakinatekstissäkin sanotaan. Antti antoi ymmärtää, että kantelija oli tv-ryhmän ”isäntänä”. Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelija joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen ja hänelle syntyi tämän takia oikeus omaan kannanottoon eli vastineeseen. Asianomistajan vastineoikeutta ei poistanut toisen henkilön samasta asiasta julkaistu vastine, koska kyse ei ollut pelkästään virheiden korjaamisesta. Erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuneen on saatava esittää myös oma näkemyksensä kiistanalaisista asioista.
Jos pyyntö omasta kannanotosta on perusteltu, mutta tarjottu kannanotto ei sellaisenaan ole julkaisukelpoinen, sen lyhentämisestä tai muuttamisesta on neuvoteltava pyynnön esittäjän kanssa. Tämä periaate on kirjoitettu selkeästi niin Journalistin ohjeisiin kuin vastineesta annettuun periaatelausumaankin. Hämeen Sanomien toimitus ei neuvotellut kantelijan tarjoamasta omasta kannanotosta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Hämeen Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.