Lehtimiehen ohjeet 1983

Johdanto

Hyvään journalistisen tavan perustana on kansalaisen oikeus saada oikeita ja yleisesti merkittäviä tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan ympäristöstään.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi toimittajalla on oltava vapaus hankkia ja julkaista tietoa sekä oikeus arvosteluun.  Hän on vastuussa työstään viime kädessä yleisölle.

Ammattietiikkaan kuuluu kunnioittaa yleisesti hyväksyttyjä inhimillisiä perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa ja kansainvälistä yhteisymmärrystä.

Hyvä journalistinen tapa ei rajoita toimittajan eikä yleisön mielipiteen ilmaisemisen vapautta.  Siihen sisältyy pyrkimys edistää keskustelua ja tiedonkulkua, mutta myös vastuu tiedonvälityksessä noudatettavista periaatteista ja menettelytavoista.

Oikeat tiedot

1. Toimittajan on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen.  Mitään olennaista asiaan kuuluvaa ei saa jättää kertomatta.

2. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.  Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista, myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.  Kiistanalaista asiaa käsiteltäessä on erityinen syy tarkistaa esitettyjen väitteiden todenperäisyys,

3. Yleisölle on annettava mahdollisuus erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta.  Tämä periaate ei rajoita journalistisen tyylilajin tai muodon valintaa.

4. Otsikolla, ingressillä, otsikkojulisteella sekä esittelyllä on oltava sisällössä kate.

5. Totuudenmukaisuusvelvoite koskee myös kuvaa ja ääntä.  Niitä ei saa käyttää harhaanjohtavasti, eikä niiden sisältöä saa vääristää leikkaamalla, yhdistämällä tai muulla tavalla.

Tietojen hankkiminen

6. Tiedot on hankittava avoimesti ja rehellisin keinoin.  Poikkeuksellisia tiedon- ja kuvanhankintamenetelmiä voi käyttää vain, ellei yleisesti merkittäviä tietoja normaalikeinoin voi saada.

7. Tietojen tai haastattelun antajalla on oikeus tietää, miten ja missä yhteydessä hänen lausumaansa käytetään.

8. Luottamuksellisten tietojen antajaa on suojattava.  Tiedotusvälineessä esiintyvän henkilöllisyyttä tai hänen käyttämäänsä nimimerkkiä ei saa luvatta paljastaa.

9. Haastateltavan pyyntöön tarkistaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos se asiatietojen varmistamiseksi on perusteltua.  Tarkistamisella ei kuitenkaan saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

Oikaisu ja vastine

10. Virheellinen tieto on heti oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen vaatiessa.

11. Jos joku perustellusti tahtoo vastata häntä koskevaan, julkaistuun väitteeseen, hänelle on annettava siihen tilaisuus (vastineoikeus).  Tavanomainen poliittinen arviointi, kulttuurikritiikki tai mielipiteenilmaisu ei kuitenkaan ilman muuta oikeuta vastineeseen.

12. Oikaisu tai vastine on julkaistava viivytyksettä ja siten, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita.

13. Ellei vastine sellaisenaan ole julkaisukelpoinen, mutta vastineoikeus kuitenkin on syntynyt, on vastineen korjaamisesta neuvoteltava sen kirjoittajan kanssa.

14. Jos nimettyä henkilöä arvostellaan erittäin voimakkaasti tai hänestä esitetään väitteitä, jotka voivat haitata tai vahingoittaa häntä, on yleensä hyvän journalistisen tavan mukaista julkaista hänen näkökantansa samassa yhteydessä.

Yksilön suoja

15. Yksilön ihmisarvoa ja mainetta on suojattava.  Asiaan suoranaisesti liittymättömiä kielteisiä, saati vanhoja seikkoja ei pidä julkaista, elleivät ne ole asian taustoittamiseksi välttämättömiä.
Henkilön rotua, kansallisuutta, syntyperää, uskonnollista tai poliittista vakaumusta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

16. Henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta.  Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä asianomaista loukkaavasti.  Erityistä varovaisuutta on noudatettava julkaistaessa kuvia onnettomuuksien tai rikosten uhreista.

17. Yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle haitallisia seikkoja ei yleensä pidä julkaista ilman hänen suostumustaan, ellei huomattava yleinen etu sitä vaadi.

18. Tiedon julkaisemista rikosilmoituksesta, pidättämisestä, vangitsemisesta, syytteestä tai kantelusta on tarkoin harkittava.  Niiden perusteet on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä samassa yhteydessä.

19. Nimen tai henkilön tunnistamiseen johtavien muiden tietojen julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain, kun huomattava yleinen etu sitä vaatii.  Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta tai tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla.

20. Syyllisyyteen ei pidä ottaa ennalta kantaa eikä ennakoida tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja.  Jos rikosilmoituksesta, pidättämisestä, vangitsemisesta, syytteestä tai kantelusta on julkaistu uutinen, on hyvän journalistisen tavan mukaista seurata asian käsittelyä sen lopulliseen ratkaisuun saakka.

21. Julkisuuteen ei ole syytä tuoda vanhoja rikoksia, jotka eivät olennaisesti liity käsiteltävään asiaan.  Yksityiselämän suojaa koskevat periaatteet on otettava huomioon silloinkin, kun yhteiskunnalliset, historialliset tai muut vastaavat perusteet vanhojen rikosten käsittelylle ovat olemassa.

22. Yksilön suojaa koskevat periaatteet pätevät myös, kun käytetään julkisiin asiakirjoihin tai lähteisiin sisältyviä tietoja.  Tiedon julkisuus ei aina merkitse sitä, että sen saa vapaasti julkaista.

Ammatillinen asema

23. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.  Tätä päätösvaltaa ei saa missään muodossa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.

24. Toimittajan oikeutena ja velvollisuutena on torjua painostus tai houkuttelu, jonka tarkoituksena on tiedonvälityksen ohjaaminen, estäminen ja rajoittaminen.

25. Toimittaja ei saa ottaa vastaan etuja, jotka voivat vaarantaa hänen riippumattomuutensa tai mahdollisuutensa toimia ammattieettisten periaatteiden mukaan.

26. Toimittajan ei pidä toimia vastoin vakaumustaan tai hyvää journalistista tapaa.  Hän voi kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.

27. Toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa.  Teosta lainattaessa on lähde mainittava.  Hyvän tavan mukaista on mainita lähde silloinkin, kun käytetään pääasiassa toisen hankkimia ja julkaisemia asiatietoja.

28. Tekstimainonta on torjuttava.  Raja toimituksellisen ja muun, esimerkiksi kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä.

Huomautuksia
Hyvää journalistista tapaa tulkitsee Julkisen sanan neuvosto (JSN).  JSN:sta tehdyn sopimuksen perusteella on neuvoston langettava päätös julkaistava siinä tiedotusvälineessä, jota päätös koskee.  Hyvä journalistinen tapa edellyttää päätöksen julkaisemista myös silloin, kun kysymyksessä on tiedotusväline, joka ei ole sopimuksessa osallisena.

Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu myös se, että toimittaja tuntee tärkeimmät työhönsä liittyvät virallismääräykset, kuten lait, asetukset, kansainväliset sopimukset ja päätöslauselmat.  Yleisradiossa ja MTV:ssa tehtävää työtä sääntelee Ohjelmatoiminnan säännöstö, lehdistössä lehtien määritelty linja.  Ammattietiikan kannalta tärkeitä määräyksiä ovat myös alan työehtosopimukset.