Lehtimiehen ohjeet 1976

Lehtimiehen työn keskeisiä periaatteita ovat tietojen rehellisen hankkiminen ja julkaisemisen vapaus sekä arvostelun oikeus.  Lehtimiehen työ perustuu lukijoiden luottamukseen.
Näissä ohjeissa on pyritty kirjaamaan ne keskeisimmät periaatteet, joiden noudattamista hyvä lehtimiestapa edellyttää.

Hyvää lehtimiestapaa ei ole mahdollista säädellä yksityiskohtaisella aukottomalla normistolla.  Näilläkään ohjeilla ei ole pyritty kattamaan kaikkia käytännössä esiintyviä tilanteita.  Harkintavalta ja harkintavelvollisuus on viime kädessä lehtimiehellä itsellään.

Hyvän lehtimiestavan tulkitsijana toimii Julkisen Sanan Neuvosto.

Julkisen Sanan Neuvostosta tehdyn sopimuksen perusteella on neuvoston langettava päätös julkaistava siinä tiedotusvälineessä, jota päätös koskee.  Hyvä lehtimiestapa edellyttää päätöksen julkaisemista myös silloin, kun kysymyksessä on tiedotusväline, joka ei ole osallisena sopimuksessa.

Näissä ohjeissa ei käsitellä tekstiä ja kuvaa erikseen.  Ohjeet koskevat samalla tavoin kaikkea toimituksellista aineistoa.

I Oikeat tiedot

1. Lehtimiehen tulee työssään pyrkiä totuuteen sekä virheettömään ja monipuoliseen tiedonvälitykseen.

2. Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin olosuhteet sen sallivat.  Tarkistamisvelvollisuus on olemassa myös silloin, kun tiedot on jo aikaisemmin julkaistu.

3. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.

4. Yhtä tärkeää kuin julkaistujen tietojen oikeellisuus on se, ettei mitään olennaista jätetä kertomatta.

5. Lukijalle on annettava mahdollisuus erottaa toisistaan tosiasiat ja mielipiteet.

6. Otsikolla, kärjellä, kirjoituksen esittelyn sekä otsikkojulisteen sisällöllä on oltava tekstissä kate.

Huomautuksia
Oikeiden ja todenmukaisten tietojen välittäminen on lehtimiehen ohjeiden tärkein velvoitus.  Tällöin tarkoitetaan nimenomaan yleiseltä kannalta merkityksellisiä tietoja, jonka avulla lukija saa mahdollisimman oikean kuvan häntä ympäröivästä todellisuudesta.

II Oikaisu ja vastine

7. Virheellinen tieto on oikaistava heti ja oma-aloitteisesti.

8. Virhe on oikaistava, kun se, jota asia koskee, sitä vaatii.

9. Sille, joka perustellusti tahtoo vastata lehdessä esitettyyn, häntä koskevaan väitteeseen, tulee antaa siihen tilaisuus.

10. Oikaisu ja vastine on julkaistava viivytyksettä ja sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita.

11. Jos nimeltä mainittuun henkilöön kohdistetaan voimakasta arvostelua, on hyvän lehtimiestavan mukaista kuulla häntä ennen julkaisemista.

Huomautuksia
Oikaisusta ja vastineesta säädetään painovapauslain 25§:ssä.  Hyvän lehtimiestavan perusteella oikaisu ja vastine on julkaistava usein silloinkin, kun laki ei sitä nimenomaan vaadi.  Myös oikeushenkilölle saattaa olla perusteltua myöntää tilaisuus vastineeseen.
Ellei vastine ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on suositeltavaa neuvotella sen korjaamisesta kirjoittajan kanssa.

III Yksityinen etu

12. Yksilön mainetta on suojattava.  Yksityiselämään kuuluvia asioita ei yleensä pidä julkaista.  Asianomaisen henkilön yhteiskunnallisesta asemasta ja asian yleisestä merkityksestä riippuu, milloin asian on katsottava kuuluvan yksityiselämän piiriin.

13. Rikoksista tai viranomaisille tehdyistä kanteluista kerrottaessa on nimen julkaisemisessa noudatettava suurta varovaisuutta.  Rikosuutisissa ei epäillyn, syytetyn, vangitun tai tuomitun nimeä ole syytä mainita, ellei huomattava yleinen etu sitä vaadi.  Nimen julkaiseminen merkitsee usein lisärangaistusta ja saattaa tuottaa aiheetonta kärsimystä.

14. Vanhoja asiaan liittymättömiä rikkomuksia ei ole syytä tuoda julkisuuteen.

15. Milloin nimen mainitseminen ei ole perusteltua, ei tule julkaista muitakaan tietoja, joiden avulla asianomainen voidaan tunnistaa.

16. Henkilön rotua, kansallisuutta, ammattia, poliittista tai uskonnollista vakaumusta ei pidä korostaa, ellei sillä ole suoranaista vaikutusta pääasiaan.

Huomautuksia
Kunnian ja yksityiselämän loukkaamisesta säädetään Rikoslain 27 luvussa.
Nimen julkaiseminen rikosuutisissa on perusteltua vain, milloin kiistaton yleinen etu sitä vaatii.  Tunnustus ei yksinään ole riittävä peruste nimen julkaisemiseen.
Milloin kysymyksessä on nuori rikoksentekijä, ensikertalainen tai milloin tuomittu rangaistus on alle 1 vuosi vankeutta, nimeä ei yleensä tule julkaista.

IV Syytökset ja kantelut

17. Uutisen julkaisemista rikosilmoituksesta, kantelusta tai syytöksestä on tarkoin harkittava.  Syytöksen tai kantelun perusteet on tarkoin selvitettävä ja annettava kohteelle mahdollisuuksien mukaan heti tilaisuus selitykseen.

18. Tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja ei pidä ennakoida eikä ottaa kantaa syyllisyyskysymykseen.

19. Jos kantelusta, syytöksestä tai rikosilmoituksesta on julkaistu uutinen, on hyvän lehtimiestavan mukaista seurata asiaa lopulliseen ratkaisuun saakka.

Huomautuksia
On muistettava, että kantelu tai syytös ei ole osoitus syyllisyydestä.  Pelkästään toisen osapuolen lausumia tai väitteitä ei tule julkaista.  Vastuuta ei voi välttää vetoamalla siihen, että tieto on viranomaisen tai osapuolen antama.

V Ammatillinen asema

20. Journalistin on voitava toimia painostuksesta vapaana, vakaumuksensa ja ammattietiikan pohjalta.  Hänellä on oikeus ja velvollisuus kieltäytyä tämän kanssa ristiriidassa olevien tehtävien vastaanottamisesta.

21. Luottamuksellisen tiedon antajaa on suojattava.

22. Tietojen tai haastattelun antajan on saatava tietää, miten ja missä yhteydessä hänen lausumaansa tullaan käyttämään.

23. Toisen työtä lainattaessa on mainittava lähde.

Huomautuksia
SSL:n ja GTT:n solmiman työehtosopimuksen mukaan toimittajaa ei voida velvoittaa toimimaan vastoin vakaumustaan ja hyvää lehtimiestapaa.  Uutislähteen salassapito-oikeudesta säädetään Oikeudenkäymiskaaren

17 luvussa.
Toisen henkisen työn käyttämisestä säädetään tekijänoikeuslaissa ja laissa oikeudesta valokuvaan.
Lehtimiehen ei tule käyttää asemaansa väärin.  Hänen ei tule ottaa vastaan tehtäviä, jotka voivat vaarantaa tai saattaa kyseenalaiseksi ammattietiikan.