Lausuma verkkosisältöjen poistamisen periaatteista 2018

Annettu 7.3.2018 
 


Lausuman tausta

Hakukoneiden käytön yleistyminen ja keskustelu tiedollisesta itsemääräämisoikeudesta sekä oikeudesta tulla unohdetuksi ovat lisänneet tiedotusvälineisiin kohdistuvia toiveita verkossa julkaistujen sisältöjen poistamiseksi. Julkisen sanan neuvosto on aiemmin verkkoarkistoja käsittelevässä periaatepäätöksessään linjannut, että verkossa olevat arkistot ovat osa historiaa, eikä niihin pidä puuttua muuten kuin erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa.

Tämän vuonna 2009 annetun periaatepäätöksen jälkeen verkossa julkaistut sisällöt ovat monipuolistuneet ja hakukoneet ovat kehittyneet. Verkossa kerran julkaistu sisältö voi nousta esiin vuosienkin jälkeen esimerkiksi jutussa esiintyneen henkilön nimen perusteella. Sen vuoksi on tullut tarpeelliseksi antaa lausuma, joka ottaa kantaa kaikkiin tiedotusvälineiden julkaisemiin verkkosisältöihin, eikä ainoastaan perinteisiin verkkoarkistoihin. 

 

Soveltamisala 

Tämä lausuma ottaa kantaa sisältöjen jälkikäteiseen poistamiseen tai muokkaamiseen, joka tapahtuu selvästi julkaisuajankohdan jälkeen. Lausuma ei käsittele tuoreiden juttujen korjaamista tai muokkaamista eikä kehittyvien uutistapahtumien seuraamista. 


 
Verkkosisällön poistamisen periaatteet

Julkisen sanan neuvoston mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä.  

Neuvosto toteaa, että aiemmin julkaistun sisällön poistaminen sisältyy journalistiseen päätösvaltaan. Hyvän journalistisen tavan mukaan poistaminen on kuitenkin perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa, jos verkosta löydettävä vanha journalistinen sisältö aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia yksityishenkilöille. 

Poistamispyyntö voi olla tulkittavissa tiedonvälitykseen kohdistuvaksi vaikutusyritykseksi ja siihen suostuminen voi olla toimituksellisen päätösvallan luovuttamista. Tämän vuoksi päätoimittajalla tulee aina olla painavat ja journalistisesti kestävät perusteet poistamispyyntöön suostumiselle ja asiasta voi päättää vain päätoimittaja.  

Journalistin ohjeet edellyttävät huolellista harkintaa nimien ja muiden tunnistamiseen johtavien tietojen julkaisemisessa, jos henkilö joutuu erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi tai juttu käsittelee yksityiselämää. Nimen ja muiden tunnistetietojen perusteella muodostuvan niin sanotun digitaalisen jalanjäljen vuoksi neuvosto suosittelee erityisen perusteellista harkintaa verkossa julkaistavan sisällön osalta. Tämä on syytä huomioida erityisesti lasten ja nuorten tunnistetietojen julkaisemisessa silloin, kun juttu käsittelee heidän yksityiselämäänsä tavalla, josta voi olla myöhemmin kohtuuttomia seurauksia. 

Neuvosto painottaa, että tiedotusvälineet tekevät ja niiden tulee jatkossakin tehdä julkaisupäätöksensä ja mahdolliset poistopäätöksensä hakukoneista riippumatta. Hakukoneyhtiöt ovat itse vastuussa toiminnastaan, kun henkilötietoja käsitellään hakutuloksissa. Myöskään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset oikeudesta tulla unohdetuksi eivät koske tiedotusvälineissä julkaistua sisältöä. Neuvosto muistuttaa, että päätoimittajat voivat halutessaan ohjata sisältöjen poistopyyntöjen esittäjiä kääntymään hakukoneiden puoleen. 


 
Tarkennukset ja suositukset 

Neuvoston mukaan päätoimittaja voi suostua poistamaan tiedotusvälineen julkaiseman verkkosisällön, jos siitä on päätoimittajan arvion mukaan selvästi kohtuuttomia seurauksia yksityishenkilölle. Näitä seurauksia on arvioitava suhteessa yleisön tiedonsaantioikeuteen, joka on keskeinen osa sananvapautta. 

Päätoimittajan harkintavaltaan kuuluu myös jutun osien, kuten yksittäisten nimien tai kuvien, poistaminen. Tällaisesta jutun jälkikäteisestä muokkaamisesta tulee kertoa yleisölle. Lisäksi on kerrottava, miten ja milloin juttua on muokattu.  

Selvästi kohtuuttomia seurauksia yksilölle voi aiheuttaa esimerkiksi se, että jutun julkaisun jälkeen tilanne on olennaisesti muuttunut tai tiedotusvälineen tietoon on tullut ratkaisevaa uutta tietoa. Tällöin päätoimittaja voi tulla siihen tulokseen, että verkossa julkaistu juttu antaa henkilöstä virheellisen kuvan selvästi vahingollisella tavalla. Neuvoston mukaan tämä on harvinaista ja voi tarkoittaa esimerkiksi henkilön terveydentilaan tai lasten asemaan liittyviä seikkoja. Kyse voi olla myös nuoruudessa tehdyistä rikoksista tai muista virheistä, joiden esille nousemista päätoimittaja ei enää pidä perusteltuna.  

Historiaa ei lähtökohtaisesti pidä hävittää esimerkiksi sen osalta, millaisissa tehtävissä henkilöt ovat aiemmin toimineet tai millaisia poliittisia tai muita mielipiteitä he ovat esittäneet. Pelkkä henkilön elämäntilanteen muutos esimerkiksi työ- tai luottamustehtävien, perhesuhteiden tai puoluekannan osalta ei ole peruste jutun poistamiselle tai jälkikäteiselle muokkaamiselle.  

Joissakin harvinaisissa tapauksissa verkossa julkaistu tieto voi vaarantaa henkilön turvallisuuden. Tällöin päätoimittajan voi olla perusteltua suostua tietojen muokkaamiseen tai poistamiseen. Turvallisuuden vaarantumisen tulee olla objektiivisesti arvioiden uskottavaa. Päätoimittaja saa halutessaan poistaa sisällön myös muissa tapauksissa, joissa tiedon esillä pitäminen johtaa päätoimittajan arvion mukaan yksilön kannalta täysin kohtuuttomiin seurauksiin. 

Historiaa ei kuitenkaan pitäisi hävittää kokonaan, vaan jutut olisi syytä säilyttää koskemattomana jossakin.  Esimerkiksi lehden perinteiset verkkoarkistot ja näköislehdet olisi syytä pitää koskemattomina, vaikka päätoimittaja pitäisi perusteltuna poistaa jotakin näkyvistä lehden verkkosivuilta.  

Neuvosto painottaa, ettei tiedotusvälineellä ole velvollisuutta suostua Journalistin ohjeita noudattavien sisältöjen poistamiseen, eikä Julkisen sanan neuvosto voi päätöksissään edellyttää niiden poistamista. Neuvosto ei myöskään voi perussopimuksensa puitteissa puuttua kolmea kuukautta vanhempaan aineistoon ilman erityistä syytä. 
 


5.7.2018