Julkisen sanan neuvoston lausuma sananvapautta koskevassa asiassa.
Asian ratkaisivat 20.3.2002
Olli Mäenpää (puheenjohtaja), Eija Eskola-Buri, Lassi Jaakkola, Kari Lintuvuori, Eija Niinikoski, Ilkka Peltoniemi, Risto Pohjanpalo, Jali Ruuskanen ja Ilkka Vänttinen. Sihteerinä toimi Juha Hänninen.
lausuma sananvapautta koskevassa asiassa
Tiivistelmä
Ministeriön virkamiehelle antaman varoituksen yhtenä perusteena oli harhaanjohtavan kuvan antaminen ministeriön kannasta ja toiminen ministeriön viestintäpolitiikan vastaisesti. Asiasta antamassaan lausumassa neuvosto tähdensi, että sananvapaus kuuluu myös virkamiehille.
Kysymys on kansalaisten perusoikeuksien käytöstä silloinkin, kun virkamies esittää mielipiteitään julkisuudessa. Virkamiehen rankaiseminen tällä perusteella on ilmaisuvapauteen kohdistuva toimenpide, joka kaventaa kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia ja rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.
LAUSUMA
Lausuntapyyntö
Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston yli-insinööri Tarmo Lehtinen kertoo STM:n antaneen hänelle kirjallisen varoituksen siksi, että hän oli uutislähetyksessä ja työsuojelupiireille osoitetussa muistiossa antanut harhaanjohtavan kuvan ministeriön kannasta eräässä autonnostimia koskevassa asiassa ja rikkonut virkavelvollisuuksiaan toimimalla ministeriön viestintäpolitiikan vastaisesti. Lehtinen itse katsoo, että varoitus on perusteettomana kohdennettu häneen tarkoituksena jälkikäteen paheksua hänen menettelyään ja antaa sellainen kuva, ettei sellaisia kannanottoja saa esittää, jotka jotenkin tulisivat poikkeamaan ratkaisijan mielipiteistä.
Lehtisen mielestä STM on menettelyllään loukannut virkamiehelle kuuluvaa sanan- ja mielipiteenvapautta.
Puheena oleva haastattelu esitettiin tammikuussa 2001 kello 20.30 uutisissa osana toimittajan asiasta tekemää juttua. Siinä kerrottiin, että Suomen autokorjaamoilla ja huoltoasemilla epäillään olevan toistasataa vaarallista nostolaitetta. Jutussa viitattiin EU-aikana helpottuneeseen työkoneiden tuontiin ja kerrottiin, että ”nyt kohu on noussut tällaisista autonnostimista, joita käytetään korjaamoissa ja huoltoasemilla. Viranomaisten mielestä kyseessä on tähän asti vaikein tapaus, myös siksi, että laitetta on Suomessakin myyty jo puolisentoistasataa kappaletta”. Lehtinen toteaa vastanneensa haastatteluosuudessaan hänelle asiantuntijana esitettyihin kysymyksiin esittämättä asiassa ministeriön kantaa.
Ministeriön vastaus
Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön Markku Lehdon mukaan varoitukseen oli kolme syytä: kyseisiä autonnostimia koskevan työnjohtomääräyksen rikkominen, autonnostimia koskevan muistion jakaminen julkisuuteen sekä harhaanjohtavan kuvan antaminen autonnostimia koskevasta ministeriön kannasta ja toiminen ministeriön viestintäpolitiikan vastaisesti. Konkreettisena esimerkkinä tällaisesta toiminnasta ministeriö on maininnut Yleisradion pääuutislähetyksessä tammikuussa 2001 annetun haastattelun sekä autonnostinten väitettyjä puutteita koskevan ministeriön logopaperille kirjoitetun muistion toimittamisen laajasti julkisuuteen mm. tiedotusvälineille, laitteen maahantuojan kilpailijoille sekä Ruotsin viranomaisille, jotka olivat tulkinneet sen ministeriön viralliseksi kannaksi. Ministeriön kanta oli kuitenkin tuolloin, että asian käsittely oli kesken ja että muun näytön puuttuessa nostin oli konedirektiivin vaatimusten mukainen ja laillisesti markkinoilla.
Virkamiehen sananvapautta tulkittaessa kysymys on sananvapauden ja yleisten virkavelvollisuuksien yhteensovittamisesta. Jokaisella ministeriön virkamiehellä on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun yksityisenä henkilönä. Virkamies ei kuitenkaan voi esittää näkemyksiään STM:n kantana, jos asian valmistelu on vielä kesken, eikä yhteistä käsitystä vielä ole. Nyt uutislähetyksestä jäi se käsitys, että Lehtisen esittämä kanta oli ministeriön kanta. Siten Lehtisen toimintaa ei tältä osin voida pitää yksityishenkilönä käytynä osallistumisena yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Lausuma
Tarmo Lehtinen on pyytänyt Julkisen sanan neuvostolta kannanottoa siihen, onko hänen menettelynsä puheena olevassa asiassa ollut julkishallinnon tiedotusta koskevien periaatteiden mukaista. Lisäksi Lehtinen on pyytänyt neuvostolta lausuntoa siihen, onko sosiaali- ja terveysministeriö antamalla hänelle varoituksen toiminut väärin ja loukannut menettelyllään virkamiehelle kuuluvaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Julkisen sanan neuvosto on lausumassaan ottanut kantaa vain jälkimmäiseen, siis sananvapautta koskevaan asiaan.
Julkisen sanan neuvosto tähdentää, että sananvapaus kuuluu myös virkamiehille. Kysymys on kansalaisten perusoikeuksien käytöstä silloinkin, kun virkamies esittää mielipiteitään julkisuudessa. Virkamiehen rankaiseminen tällä perusteella on ilmaisuvapauteen kohdistuva toimenpide, joka kaventaa kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia ja rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.
Suositeltava tapa suhtautua virkamiesten julkiseen esiintymiseen on sallia avoin keskustelu tiedotusvälineissä, koska virkamiesten osallistuminen alaansa koskevaan julkiseen keskusteluun on omiaan edistämään yleiseltä kannalta tärkeän tiedon välitystä. Neuvoston mielestä tällaista kehitystä tulisi myös viranomaisten suosia. Tässä tapauksessa on ollut kyse työturvallisuuteen liittyvästä asiasta, jonka yhteydessä julkinen keskustelu on erityisen suositeltavaa ja tärkeää. Tähän keskusteluun on virkamiehillä, niin myös Lehtisellä, oikeus osallistua.