Journalistin ohjeisiin tulee vuoden 2014 alussa merkittävä muutos, josta yleisönkin on hyvä olla tietoinen. Toimitukset eivät voi enää korjata isoja asiavirheitään alan yleisen käytännön mukaisella pienellä ja usein vaikeasti havaittavalla yhden palstan oikaisulla.
Journalistin ohjeiden uudistetussa kohdassa 20 edellytetään, että korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Sen ydin kuuluu näin:
Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. – – Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Virheen korjausta koskeva ohjekohta tiukkenee siksi, että yleisö on kritisoinut tiedotusvälineiden korjauskäytäntöjä. Ne on koettu epäreiluiksi ja vähätteleviksi. Toinen syy on siinä, että Journalistin ohjeisiin sitoutuneet tiedotusvälineet haluavat tehdä selkeän pesäeron sosiaaliseen mediaan. Ne korostavat vastuullisuuttaan huolehtimalla siitä, ettei virheellinen tieto jää elämään.
Ohjekohdan muutos vaatii toimituksilta asennemuutosta. Journalistit ovat nimittäin olleet taipuvaisia ajattelemaan, että virheiden korjaus tulkitaan yleisön keskuudessa merkiksi huonosti tehdystä työstä ja epäluotettavuudesta. Sen takia virheiden korjaukseen on suhtauduttu journalistien keskuudessa varoen.
Tuollainen ajattelutapa on aikansa elänyt. Yleisö on fiksua ja tietää, että jokainen tekee työssään virheitä. Eikö tiedotusväline herätä päinvastoin luottamusta, kun se huolehtii siitä, että se korjaa omat virheensä? Mitä rehdimmin, selkeämmin ja nopeammin väline korjaa olennaisen asiavirheensä, sitä luotettavamman kuvan se antaa itsestään.
Medialla on korjaukseen käytettävissään nopea väline: omat nettisivunsa. Juuri siitä syystä Journalistin ohjeet velvoittavat tiedotusvälineitä korjaamaan virheensä viipymättä verkkopalvelussaan, mutta se ei yksin riitä. Toimituksen on oikaistava virhe myös siinä julkaisussa, jossa se on virheensä tehnyt.
Korjauksen huomioarvon suhteuttaminen aiheuttaa ilman muuta päänvaivaa toimituksille. Milloin pitää tehdä uusi juttu ja milloin riittää pieni oikaisu? Päätöksen siitä tekee viime kädessä päätoimittaja, ja ongelmatapauksissa tulkinta voi siirtyä JSN:lle.
Sen takia yleisön on hyvä tietää jo tässä vaiheessa, ettei huomioarvon suhteutus tarkoita kaavamaisia ratkaisuja. Esimerkiksi neljän palstan lehtijutussa ollutta suurta vahinkoa aiheuttanut virhettä ei tarvitse korjata uudella neljän palstan jutulla. Riittää kun oikaisujuttu erottuu selkeästi oikaisujutuksi.
18.12.2013
