Euroopan komission varapuheenjohtajan, hollantilaisen Neelie Kroesin nimittämä korkean tason työryhmä on esittänyt hyvää tarkoittavien hölmöjen tavoin omituisia suosituksia tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden tukemiseksi ja edistämiseksi Euroopassa.
Itsenäiset toimintavaltuudet saanutta ryhmää johti Latvian entinen presidentti, professori Vaira Vike-Freiberga. Ryhmä suosittelee kaikille EU:n jäsenmaille poliittisesti ja kulttuurisesti tasapainoisia sekä sosiaaliselta koostumukseltaan monipuolisia julkisen sanan neuvostoja. Suositus on yleisellä tasolla hyväksyttävä ja kannatettava, onhan moni EU-maa vielä täysin lapsen kengissä median itsesääntelyn toteuttamisessa.
Mutta heti tuon suosituksen jälkeen tulee tyrmäysyritys. Riippumattomien kansallisten neuvostojen pitäisi nimittäin noudattaa koko Eurooppaa koskevia median eettisiä toimintaohjeita. EU:n komissiolle olisi puolestaan annettava oikeus valvoa neuvostojen toimintaa, jotta se näkisi, noudattavatko ne toiminnassaan eurooppalaisia arvoja.
Mitä ovat nuo eurooppalaiset arvot? Eivät ainakaan sitä ylhäältä tulevaa valvontaa ja kontrollia, mitä asiantuntijaryhmä esittää komissiolle.
Euroopan julkisen sanan neuvostot ovat järjestäneet jo kauan yhteiskokouksia, joissa pohditaan kerran vuodessa itsesääntelyn ongelmia ja verrataan eri maiden hyviä käytäntöjä toisiinsa. Noissakin kokouksissa on silloin tällöin esitetty ajatuksia, että Euroopan julkisen sanan neuvostoille pitäisi laatia yhteiset eettiset säännöt.
Ajatus on tyrmätty toistuvasti. Pohjoismaiden, Hollannin ja Britannian edustajat ovat sanoneet selkeästi, että neuvostojen yhteistoiminnassa on mieltä vain, jos se pohjautuu vapaaehtoisuuteen ja kansallisten eettisten sääntöjen kunnioitukseen. Me emme halua yhteisiä eettisiä pelisääntöjä medialle, koska se johtaa todennäköisesti sananvapauden ja median toimintaedellytysten kavennusyrityksiin ehdotetuissa ”poliittisesti tasapainoisissa” neuvostoissa.
Miten niputtaa esimerkiksi yhteisten arvojen alle Unkarin ja Romanian sekä Suomen ja Ruotsin tiedotusvälineet ja julkisen sanan neuvostot? Yritykset löytää itsesääntelylle yhteisiä eurooppalaisia arvoa ovat tuhoon tuomittuja. Yhteisistä arvoista aiheutuu luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä sellaisille sananvapauden mallimaille kuin Suomelle, Ruotsille, Norjalle ja Tanskalle.
Britannian PCC:n kriisin yhteydessä tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että pohjoismainen itsesääntelymalli on kansainvälisesti verrattuna arvostettu, tehokas ja edullinen. Pohjoismaisia oppejakaan ei voi silti viedä sellaisenaan muihin Euroopan maihin, koska jokaisen valtion lainsäädäntö ja median toimintaolot poikkeavat toisistaan. Sananvapauden ja itsesääntelyn korkeat tasot korreloivat yleensä keskenään.
Britannian lehdistö on jo sanoutunut selkeästi irti Vike-Freibergan ryhmän esittämästä ajatuksesta yhteisistä itsesääntelyohjeista. Niin on syytä tehdä myös Suomessa. Asiantuntijaryhmän ehdotuksissa on paljon hyvää, mutta Eurooppa ei ole kypsä yhteisiin arvoihin perustuvaan median itsesääntelyyn ennen kuin muiden EU-maiden sananvapauden aste ja medialainsäädäntö kohoavat pohjoismaiselle tasolle.
Ja siihen menee todennäköisesti ainakin vuosikymmen tai kaksi.
linkki asiantuntijaryhmän mietintöön: http://ec.europa.eu/information_society/media_taskforce/doc/pluralism/hlg/hlg_final_report.pdf
linkki Neelie Kroosin varaukselliseen blogiin Median vapaus on herkkä asia:
http://blogs.ec.europa.eu/neelie-kroes/hlgreport/
4.2.2013
