Uhkapeliä uskottavuudella

Risto Uimonen

Moni kuulija hätkähti viime viikon perjantaina (14.10.) Journalismin päivän tilaisuudessa, jossa puhuttiin verkon vaikutuksesta toimittamiseen. Keskustelu ajautui vaarallisille vesille, kun yksi panelisteista tunnusti edustamansa välineen käyttäneen Espanjassa ilmestyvää suomenkielistä lehteä lähteenään erään nuoren naisen murhatutkintaa käsitelleen uutisjutun yhteydessä. Lehtitietojen paikkansapitävyyttä ei tarkistettu. Tv-yhtiön uutistoimitus luotti lehden tietoihin ja lainasi juttua lähteen mainiten.

Panelistit antautuivat myös pohtimaan, minkä viestimien tietoja voisi julkaista tarkistamatta niiden todenperäisyyttä. Journalistisen etiikan vaalijoiden hiukset nousivat tässä vaiheessa pystyyn. Journalistin ohjeiden kohta 10 on nimittäin näiltä osin täysin lahjomaton.

Siinä todetaan, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu. Koko media-ala halusi pitää tämän kohdan voimassa, kun Journalistin ohjeita uudistettiin viime vuonna.

Kohta 10 kilpailee siitä huolimatta eniten rikotun eettisen ohjeen kyseenalaisesta kunniasta piilomainontakiellon kanssa. Toimittajat haluavat uskoa hyvää kollegoistaan naapurivälineissä − että nämä ovat tehneet työnsä hyvin ja tarkistaneet tietonsa.

Todellinen syy lienee muualla. Toimitusten keskinäisen nopeuskilpailun takia ei ole aikaa tarkistaa toisessa välineessä julkaistujen tietojen oikeellisuutta. Toimitukset pelaavat riskillä. Korjataan virhe, jos sellainen löytyy, niissä ajatellaan.

Journalistisen etiikan valvojan tekee mieli kysyä, ovatko kymppikohtaa laiminlyövät toimitukset todella miettineet loppuun saakka asiaa. Luotettavuus on tiedotusvälineen arvokkain pääoma. Kannattaako sitä vaarantaa muutaman minuutin uutisvoiton takia?

Kumpaa netin käyttäjät arvostavat enemmän: 5-10 minuutin uutisvoittoa vai sitä, että he voivat luottaa lukemaansa tietoon. Onko joku tavannut lukijoita, jotka istuvat kello kourassa ja kirjaavat tilastoihinsa toisten skuuppeja nopeimmin siteeraavia välineitä? Ei kenelläkään ole sellaiseen aikaa eikä halua.

News of the Worldin kohtalo osoitti Britanniassa, mitä voi tapahtua pahimmillaan, jos toimittajat vaarantavat journalismin uskottavuuden. Koko lehti oli pakko lakkauttaa, kun se oli menettänyt uskottavuutensa yleisön, poliittisten päättäjien ja muiden välineiden silmissä. Journalismin luotettavuudella ei ole viisasta leikkiä isoissa eikä pienissä ympyröissä.

JSN:ltä saa langettavan päätöksen tarkistamattomien tietojen julkaisusta, jos osoittautuu, että kantelija on oikeassa. Ehkä kaikkein pahinta journalismin uskottavuuden kannalta on kuitenkin, jos tiedotusvälineet levittävät nettisivuillaan salamannopeasti koko maahan yhden viestimen julkaiseman väärän uutisen. Tietoa ei saa takaisin, ja kaikki näkevät toimitusten tyrimiset.

Journalismin uskottavuus on jo heikentynyt Suomessa, kuten arvostusmittaukset osoittavat. Suunta on vaarallinen juuri nyt, kun perinteinen media joutuu taistelemaan ankarasti elintilastaan. Toimitusten ei odottaisi vahvistavan laskevaa trendiä julkaisemalla tarkistamatonta tietoa.


19.10.2011