Totuudenmukainen oikeudenkäyntiuutisointi ei ole rikos
Riitta Ollila
EIT on taas muistuttanut Suomen oikeuslaitosta, että oikeudenkäyntiasiakirjoista saatujen tietojen kertominen ja jopa nimen mainitseminen ei loukkaa yksityiselämää.
Alibin huhtikuun numerossa 2004 kerrottiin poliisimiehen auton käyttövarkautta ja muita tekoja koskevista syytteistä. Artikkelissa mainittiin hänen nimensä ja työpaikkansa sekä se, että hänet oli määrätty omasta pyynnöstään mielentilatutkimukseen.
Asianomainen poliisimies kanteli Alibin lehtijutusta JSN:oon. JSN katsoi 18.8.2004 Alibin rikkoneen hyvää journalistista tapaa, kun syytetyn nimi oli julkaistu huolimatta hänen henkisestä tilastaan. Syytetyn henkisten ongelmien vuoksi hänen 7-Päivää lehdelle antamaa haastattelua ei otettu huomioon asian arvioinnissa.
JSN:n langettavan päätöksen jälkeen poliisimies teki Alibin lehtijutusta rikosilmoituksen. Jo 2004 ol JSN:n periaatepäätös, ettei se käsittele asiaa, jos kantelijan tarkoitus on saattaa sama asia oikeudenkäyntiin. Paikallinen kihlakunnansyyttäjä ei nostanut syytettä, koska ei katsonut tapauksessa olleen rikosta. Kantelun johdosta valtakunnansyyttäjävirasto antoi syytemääräyksen kesällä 2006.
Asian käsittely kotimaisessa syyteharkinnassa ja tuomioistuimissa perustui 2000-luvun alun nimen suojaa koskeviin käsityksiin ja keskusteluun. Käräjäoikeus ja hovioikeus tulkitsivat vuonna 2007 ja 2008, että mielentilatutkimusta koskeva pyyntö ja sen taustalla olevat mielenterveysongelmat estäisivät nimen julkaisemisen. Alibin päätoimittaja tuomittiin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä 30 päiväsakkoon.
Kuitenkin Korkein oikeus oli loppuvuodesta 2005 antanut ennakkopäätöksen, ettei rikos ole yksityiselämää. Valtakunnansyyttäjänvirasto ja tuomioistuimet olisivat tämän tapaista asiaa käsitellessään voineet arvioida, ettei rikoksesta epäillyn nimen julkaiseminen kaikissa tilanteissa loukkaa yksityiselämää.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) arvioi 17.1.2012 päätöksessä, että artikkeli perustui oikeudenkäynnin julkisiin tietoihin ja ne oli esitetty objektiivisella tavalla. Niitä ei ole tulkittu tarkoitushakuisesti väärällä tavalla eikä tietoja hankittu laittomasti. EIT katsoi, että kokeneen poliisimiehen asemaansa hyväksi käyttäen tekemään rikokseen ja hänen edellytyksiin jatkaa työtehtävissään liittyi yleistä etua koskevaa mielenkiintoa. Poliisimiehen yksityiselämän yksityiskohtia ei mainittu, ainoastaan hänen nimensä, työpaikkansa ja mielentilatutkimusta koskeva pyyntö. Poliisimies oli itse kertonut samat tiedot 7-Päivää lehdelle antamassaan haastattelussa.
EIT korostaa, että rikosoikeudellisten keinojen käyttö media-ammattilaisten rankaisemiseksi kunnian tai yksityiselämän suojelemiseksi voi olla oikeutettua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Yhdessä ankarien vahingonkorvausten kanssa ne ovat täysin suhteettomia sananvapauteen nähden.
Tapaus osoittaa, että KKO:n ennakkopäätöksistä huolimatta EIT:n pitää kädestä pitäen opettaa syyttäjille ja tuomareille, mikä ei ole yksityiselämää. Suomessa toimittajia tuomitaan edelleen tuntuviin sakkorangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin, vaikka tiedot ovat olleet totuudenmukaisia ja asiaan on liittynyt jonkinlaista yleistä mielenkiintoa.
Sananvapausrikosten uudistuksessa pelkkä vankeusrangaistuksen poisto ei riitä. Kunnian ja yksityiselämän loukkauksen rangaistavuutta pitää kaventaa niin, ettei totuudenmukaisten tietojen kertomisesta voi tulla rangaistusta, jos asiaan liittyy yleistä etua koskevaa mielenkiintoa. Euroopan neuvoston piirissä suositellaan kunnianloukkausten dekriminalisointia ja siirtymistä vahingonkorvausten käyttöön.
EIT ei arvostellut JSN:n ratkaisua. Median itsesääntelyssä on mahdollista tehdä journalistien etiikkaa kehittäviä ratkaisuja, kun ne eivät tarkoita sananvapauteen puuttumista. Sen sijaan tuomioistuimet eivät voi rangaistusten tuomitsemisella opettaa toimittajia, miten lehtijuttuja pitää kirjoittaa. Tuomittuja rangaistuksia arvioidaan aina sananvapauteen puuttumisen suhteellisuuden ja välttämättömyyden kannalta.
26.1.2012