Shoppailua sananvapauden kustannuksella
Risto Uimonen
JSN:n tehtäviin kuuluu sananvapauden puolustaminen. Se on syynä tähän kirjoitukseen, jolla haluan kiinnittää ilmaisunvapaudesta huolta kantavien tahojen huomiota siihen, mitä Euroopan unionissa tapahtuu, kun kahden maan lainsäädännöt eroavat olennaisilta osiltaan toisistaan.
Kyse on Yleisradion Sloveniassa 13.12.2011 saamasta kovasta 15 000 euron sakkotuomiosta. Se tuli Magnus Berglundin kiitetystä MOT-ohjelmasta, jossa hän paljasti Patrian maksaneen lahjuksia saadakseen tehtyä panssariajoneuvokaupat Slovenian valtion kanssa. Slovenialaisen alioikeuden mielestä ohjelman synti oli siinä, että MOT kytki Slovenian silloisen pääministerin Janez Janšan lahjusvyyhteen kertomalla, että Patrian muistoissa nimikirjaimena ”J” esiintynyt henkilö oli Janša.
Tuomion perustelu on hämmentävä. Ljubljanan piirituomioistuin toteaa nimittäin, ettei journalisti olisi saanut sanoa Janšan syyllistyneen rikokseen, vaikka Berglundin esittämä todistusaineisto tuki tuomion mukaan hänen väitettään. Slovenian perustuslain mukaan syyllisyyden voi todeta vain tuomioistuin, joten MOT syyllistyi itse tuomioistuimen mukaan rangaistavaan tekoon. MOT:n olisi pitänyt käyttää ehdollista isi-muotoa. Myös yksi ohjelmassa esiintynyt haastateltava sai sakot Janšaa loukkaavasta lausunnosta.
Ohjelmassa käytetty ilmaisu oli siis Slovenian lain mukaan varomaton, mutta MOT olikin tehty suomalaiselle yleisölle Suomen lakien ja Journalistin ohjeiden mukaan. Suomessa vastaavanlaista tuomiota tuskin olisi mätkäisty pelkän konditionaalin perusteella. Poliisitutkinta Patrian lahjusvyyhdestä on nimittäin yhä kesken. Myöhemmin voi käydä ilmi, että MOT on ollut oikeassa.
Suomessa median tehtäväksi hyväksytään vallankäyttäjien valvonta. MOT toteutti tätä tehtävää hyvin, mutta tekijöiden harmiksi sen kohteena oli väärän maan pääministeri.
Janša ei ryhtynyt käymään Yleä vastaan oikeutta Suomessa, vaan Sloveniassa ilmeisesti siksi, että hän tiesi olevansa kotimaassaan vahvemmilla. Slovenian tv esitti myös kyseisen ohjelman, mutta Janša jätti sen rauhaan. Tällainen oikeudenkäyntipaikan ”shoppailu” on mahdollista EU:ssa, ja siinä on yksi periaatteellisesti iso asia, miksi hälytyskellojen pitäisi soida sananvapauden puolesta.
Ohjelmat liikkuvat yli kansallisten rajojen. Vallanpitäjien valvontaohjelmista menee terä, jos journalistien pitää ryhtyä softaamaan niitä sananvapauden takapajulamaiden lainsäädännön mukaan kaiken varalta. Oikeusministeriön, Suomen hallituksen sekä europarlamentaarikkojen velvollisuus on estää EU:ssa kaavailtu niin sanotun Rooma-kakkosasetuksen tiukennus.
Oikeudenkäynnit journalisteja vastaan kuuluu käydä aina niissä maissa, joiden lakien mukaan he juttujaan tekevät. Vapaamielisimpienkin EU-maiden lait antava riittävät aseet journalistisia ylilyöntejä vastaan.
Ljubljanan alioikeuden päätöksessä puhutaan pitkään ja perusteellisesti Janšan henkisistä kärsimyksistä ja hyvän maineen vahingoittamisesta juuri ennen vuoden 2008 vaaleja. Janšan johtama puolue kärsi tappion ja joutui oppositioon. Tuomiossa viitataan sananvapauteen, mutta se painoi tässä tapauksessa vahvasta journalistisesta todistusaineistosta huolimatta vähemmän kuin Janšan maine ja kunnia.
IPI:n, World Editor`s Forumin, EBU:n, Euroopan julkisen sanan neuvostojen sekä muiden journalistien ja media-alan kansainvälisten järjestöjen on syytä terästäytyä. Sananvapaus vaatii puolustamista myös EU:ssa. Slovenia on EU-maa, ja Janša oli taannoin puheenjohtaja.
22.12.2011