Saako työnantaja rajoittaa sananvapautta?

Sananvapauden rajoituksia työ- ja virkasuhteessa on yleensä arvioitu jälkikäteen. Eduskunnan oikeusasiamies on ratkaissut useita asioita, joissa virkamiesten sananvapautta on pyritty rajoittamaan. Tuomioistuimet ovat käsitelleet tapauksia, jossa työntekijälle on annettu varoitus tai työsopimus on irtisanottu työntekijän julkisesti esittämien mielipiteiden vuoksi.

Näissä ratkaisuissa on arvioitu työnantajan työnjohto-oikeutta, työntekijän käyttäytymistä ja lojaliteettivelvollisuutta työsuhteessa. Lopputuloksessa on sitten arvioitu, onko varoitukselle tai työsopimuksen irtisanomiselle ollut perustetta.
Työnantajan työnjohto-oikeuden eli direktio-oikeuden ja luottamusta tarkoittavan lojaliteettivelvollisuuden sisältöä ja rajoja ei ole etukäteen selvästi määritelty. Mitkä ovat työnantajan työnjohto-oikeuteen perustuvat toimivaltuudet rajoittaa työntekijöiden sananvapautta?

Työnantajan sananvapautta koskevien määräysten ja ohjeiden pitää liittyä työn suorittamiseen. Työnantajan direktio-oikeuteen liittyy syrjintäkielto ja tasapuolisen kohtelun vaatimus. Työnantaja ei saa käyttää direktio-oikeutta syrjintään johtavalla tavalla. Työnantaja ei saa asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan mielipiteiden, vakaumuksen, poliittisen toiminnan tai ammattiyhdistystoiminnan takia. Tämä tarkoittaa, että työnantaja ei saa työjohto-oikeuden nojalla rajoittaa työntekijöiden mielipiteiden ilmaisua, poliittista toimintaa tai ammattiyhdistystoimintaa.

Lojaliteettivelvollisuutta eli luottamusta koskevaa vaatimusta ei myöskään voi ulottaa mielipiteiden esittämiseen, poliittiseen toimintaan tai ammattiyhdistystoimintaan. Yhdenmukaista käyttäytymistä ei voi vaatia tavalla, joka tarkoittaa kiellettyä syrjintää. Jos työnantajan luottamuspula koskee tilannetta, joka tarkoittaa samalla syrjintää, luottamuspula ei ole perusteltu.

Tasapuolisen kohtelun vaatimus ja syrjinnän kielto koskee myös viranomaisia työnantajina. Virkamiesten sananvapaus perustuu julkisuuslakiin ja sananvapauden rajoitukset laissa määriteltyihin ilmaisukieltoihin ja salassapitovelvollisuuksiin. Julkisuuslaki koskee oikeutta saada viranomaisten hallussa olevia tietoja. Julkisuuslain perusteella valtion viranomaiset, kunnat ja muut julkista tehtävää hoitavat yhteisöt ovat velvollisia noudattamaan hyvää tiedonhallintatapaa. Viranomaisten ja kuntien viestintästrategioiden ja tiedotusohjeiden on oltava julkisuuslain mukaisia. Jos jokin asia on julkisuuslain mukaan julkinen, virkamiesten ilmaisuvapautta ei saa tiedotusohjeilla ja strategioilla tästä kaventaa. Tästäkin huolimatta julkisuuslain noudattamista on usein jouduttu hakemaan Korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
  
Valtioneuvoston yhtenäisen strategisen viestinnän uudistusprojektissa pitää noudattaa julkisuuslakia ja hallintolakia. Jos uusia ohjeita annetaan, niiden pitää olla julkisuuslain ja hyvän tiedonhallintotavan mukaisia. Jos tiedotusta liiaksi keskitetään, se voi olla vastoin hallintolain nopean ja joutuisan käsittelyn vaatimuksia.

Sekä yksityisen että julkisen sektorin työ- ja virkasuhteissa laajat ja epätarkat viestintää koskevat ohjeet ja kiellot voivat luoda pelotevaikutuksen sananvapauden käytölle. Jos riskinä on varoitus tai työpaikan menetys, epäkohdista ei uskalleta kertoa. Sananvapautta koskevien rajoitusten pitää liittyä työn suorittamiseen ja niiden pitää olla selkeitä sekä ennakoitavissa. Perusteettomat sananvapauden rajoitukset luovat työpaikalle mielivallan ilmapiiriä.

25.6.2013

Riitta Ollila

JSN:n varapuheenjohtaja, yleisöjäsen, yliopistolehtori