Rolling Stonen emämunaus

Risto Uimonen

Voiko tiedotusväline kokea enää pahempaa nöyryytystä kuin mitä tunnettu yhdysvaltalainen kulttilehti The Rolling Stone on joutunut läpikäymään?

Lehti julkaisi viime marraskuussa kohujutun, joka oli otsikoitu raflaavasti: ”Raiskaus kampuksella.” Lehti väitti erään pseudonimellä esiintyneen naisen joutuneen kaksi vuotta aikaisemmin Virginian yliopistossa seitsemän miehen joukkoraiskaamaksi.

Jutun pohja petti, kun The Washington Post kyseenalaisti sen faktat ja epäili, ettei mitään raiskausta ollut tapahtunut. Lisäselvityksissä paljastui, ettei jutun kirjoittaja ollut haastatellut lainkaan kolmea henkilöä, joiden lausuntoja hän käytti jutussaan todistusaineistona.

Kohu jutusta saavutti sellaiset mittasuhteet, että The Rolling Stonen johdon oli pakko reagoida. Lehti pyysi 5.12.2014 anteeksi ja sanoi, ettei se voi seistä kirjoittajan takana. Lehti ei kuitenkaan vetänyt juttua pois, ja kohu vain voimistui. The Rolling Stone antoi tämän jälkeen ulkopuolisten selvittää puolueettomasti, mitä oli tapahtunut. Se pyysi Columbian yliopiston journalismin oppilaitosta ja sen dekaania, Pulitzerilla palkittua Steve Collia selvittämään totuuden väitetystä raiskauksesta. Coll hyväksyi pyynnön.

Ehtoihin kuului, että Coll ja hänen tiiminsä saivat tehdä työtä niin kauan kuin totuuden löytyminen vaati aikaa. He saivat luvan kirjoittaa, mitä halusivat, ja lehti lupasi julkaista heidän raporttinsa sellaisenaan. Lehti lupasi myös antaa ryhmälle kaiken mahdollisen avun.

Collin tiimi teki työtä korvauksetta, ja sen perusteellinen raportti julkaistiin viime sunnuntaina 5.4.2015 netissä (http://www.rollingstone.com/culture/features/a-rape-on-campus-what-went-wrong-20150405). Lehteen se painettiin keskiviikkona 8.4.

Ulkopuolisten selvityshenkilöiden loppupäätelmä oli tyly: The Rolling Stone oli epäonnistunut tapahtuman raportoinnissa, faktojen tarkistuksessa ja editoinnissa. Toimituksen johto oli puolestaan epäonnistunut valvontatehtävässään. Se tuskin olisi julkaissut juttua, jos se olisi perehtynyt kunnolla siihen, miten jutun kirjoittaja, toimittaja Sabrina Rubin Erdely oli tietonsa hankkinut. Tiimi ei löytänyt riittäviä todisteita väitetystä raiskauksesta.

Julkaisupäätöksen tehnyt toimituspäällikkö Will Dana joutui nyt pyytämään uudelleen anteeksi ja tunnustamaan, että toimituksen johto oli vihdoin vetänyt jutun takaisin. Ketään ei kuitenkaan rangaistu potkuilla, eikä johto luvannut tarkistaa toimituksen työtapoja, mistä aiheutui uusi kohu.

Suomalaisittain The Rolling Stonen emämunauksessa on kiinnostavaa itse tapahtuman lisäksi se, mitä Collin tiimi sanoi nimettömien lähteiden käytöstä. Se totesi, ettei pseudonymien käyttö kuulu hyvään journalismiin, koska se antaa toimituksille mahdollisuuden turvautua fiktioon. Tutkijat suosittelivat, että The Rolling Stone harkitsisi luopumista keksityistä nimistä kokonaan.

On myös hyvä panna merkille, mitä ehdottoman avoimuuden vaatimus voi tarkoittaa nykyjournalismissa. Jos tiedotusvälineen uskottavuus on kokenut kovan kolauksen, yleisölle ei riitä enää, että toimitus tekee sisäisen selvityksen mokailuistaan ja katuu virheitään. The Rolling Stonen johto arvioi, että lehden uskottavuuden palauttaminen edellytti täydellistä avoimuutta ja pyysi sen takia arvostettua yliopistoa tekemään ulkopuolisin silmin riippumattoman arvion tapahtuneesta.

Yhdysvalloissa ei ole kansallista Julkisen sanan neuvostoa, joten tunnettu yliopisto oli hyvä vaihtoehto tässä tapauksessa. Sen kunniaksi on kuitenkin todettava, etteivät JSN:n resurssit riitä yhtä perinpohjaisten selvitysten tekemiseen kuin mihin Collin tiimi ryhtyi. Sen takia tulee mieleen, että olisi hyvä, jos JSN:kin voisi tilata poikkeuksellisen vaikeissa tapauksissa lisäselvityksiä journalismia opettavilta yliopistoilta tai esimerkiksi Faktabaarilta.

JSN:n sääntöjen mukaan sellainen on mahdollista, mutta neuvostolla ei ole varaa maksaa tuollaisista palveluista. Tällaista yhteistyötä olisi hyvä voida tehdä ilman erillistä korvausta niin kuin Yhdysvalloissa tapahtui.

8.4.2015