Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan julkisen sanan neuvostojen kokoukset ovat antoisia siksi, että suurin piirtein samanlaiset journalistisen etiikan pulmat nousevat samoihin aikoihin esiin kaikissa maissa. Kun vielä eettiset koodistomme ja neuvostojen johdon arvomaailmat vastaavat melko pitkälle toisiaan, kokouksistamme jää tunne, että kannatti nähdä vaivaa ja pohtia yhdessä median eettisiä ongelmia.
Sellainen maku jäi suuhun myös Ruotsin pressombudsmanin Ola Sigvardssonin isännöimästä kokouksesta Tukholmassa 15. – 16.5.
Pohjoismainen kokous järjestetään joka toinen vuosi. Kunkin maan edustajat esittelevät muille raportin omasta toiminnastaan sekä alustavat keskusteluja mielenkiintoisista ratkaisuistaan. Muut ottavat niihin kantaa ja pohtivat, mitä ne olisivat tehneet. Yleensä neljän maan edustajien näkemykset poikkeavat vain erittäin harvoin olennaisesti toisistaan.
Käytin tilaisuutta hyväksi ja esittelin Tukholmassa Helsingin Sanomien julkaisemat Meeri Koutaniemen ympärileikkauskuvat, joista oli tehty kantelu JSN:lle. Tulos ei yllättänyt: muiden maiden kaikki edustajat pitivät kuvien julkaisemista perusteltuna. He eivät tienneet tässä vaiheessa, että olin itse tehnyt pääsihteeri Ilkka Vänttisen kanssa JSN:lle vapauttavan esityksen. Kerroin kantani kollegoilleni vasta jälkikäteen.
Suomen Unicef on esittänyt voimakasta kritiikkiä JSN:n päätöstä kohtaan. Sen mielestä JSN:n olisi pitänyt noudattaa YK:n sopimusta lapsen oikeuksista ja tuomita HS kahden afrikkalaisen tytön yksityisyyden suojan rikkomisesta. JSN hyväksyi kuitenkin äänin 13-1 kuvat perusteilla, jotka selviävät päätöksestämme.
JSN on median etiikkaa valvoja elin, eikä se voi perustaa ratkaisujaan lakiin tai edes yleviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Päätöksemme pohjautuvat Journalistin ohjeisiin. Arvioimme, onko niitä rikottu vai ei. Journalismin yksi keskeinen tehtävä on taistella vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Ajatus kulkee niin, että julkisuuden paine pakottaa poistamaan epäkohtia.
Tämä oli se näkökulma, josta JSN punnitsi silpomiskuvien julkaisemisen oikeutusta. Myös pohjoismaisten kollegoidemme mielestä Koutaniemen kuvat toimivat silpomista vastaan. Tämä yhteiskunnallinen perustelu painoi siis enemmän kuin kenialaistyttöjen hienotunteinen kohtelu tässä tapauksessa. Ilman alaikäisten tyttöjen huoltajalta saatua kirjallista lupaa kuvaamiseen sekä kuvien julkaisuun tulos olisi voinut olla toinen.
Valmistauduimme Tukholmassa myös Euroopan julkisen sanan neuvostojen syksyn työkokoukseen, jossa on määrä käsitellä ehdotusta yhteistyöjärjestömme AIPCE:n toiminnan muuttamisesta. Siitä haluttaisiin tehdä jonkinlainen virallinen yhteistyöelin, jolla voisi olla oma toimisto ja ehkä jopa yhteiset eettiset ohjeet.
Vaikka emme tehneet Tukholmassa mitään virallisia päätöksiä, jokaisen maan kanta kävi selväksi: haluamme säilyttää AIPCE:n epävirallisena yhteistyöorganisaationa ja pitää tiukasti kiinni omasta toimintavapaudestamme sekä omista eettisistä ohjeistamme.
22.5.2014
