Pelastakaa lööppijulkkis?
Ulla Ahlmén-Laiho
Useat huolestuneet kansalaiset ovat tänä keväänä kannelleet Julkisen sanan neuvostoon koskien Johanna Tukiaisen kohtelua mediassa sekä häntä koskevan journalismin yleistä tasoa. JSN jakaa heidän huolensa, ja mielellään pohtisimmekin aihetta kantelun pohjalta. Ongelmana kuitenkin on, etteivät lööppijulkkikset itse eivätkä heidän läheisensä kantele kohtelustaan mediassa, jos juttupalkkiot ovat heille merkittävä tulojen ja ilmaisen mainoksen lähde. Asianomaissuostumuksen puutteessa ei kanteluiden käsittelyyn ole voitu vielä lähteä.
JSN on vuonna 2004 antanut lausuman julkkisten kohtelusta mediassa. Sen sanoma on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Lausumaa siivitti aikoinaan erityisesti Matti Nykäsen edesottamusten sensaatiohakuinen uutisointi, jonka kaltainen journalismi on sittemmin lisääntynyt ja raaistunut. JSN toivoo, ettei tämänkaltaisen eettisesti ja erityisesti laadultaan kyseenalainen journalismi lisääntyisi. Kilpailu lukijoista aikaansaa kuitenkin alati paineita julkkisten elämän yhä värikkäämpään raportointiin.
Sanan- ja ilmaisunvapautta tulee vaalia. Yleisöllä on oikeus saada tietää julkisen huomion tai ihailun kohteena olevien elämän suurista tapahtumista. Mediajulkisuuden sävy kuitenkin ratkaisee, onko juttuja tehdessä toimittu asiallisesti vai ei. Median kanssa tekemisiin joutuva voi kokemattomuuden, päihdeongelman tai muun sairauden vuoksi olla harkintakyvyltään alentunut eikä ymmärrä, että esimerkiksi sensaatiolehden hänestä tekemä kostean baari-illan reportaasivideo voi elää internetissä ikuisesti. Toimittaja on ammattilaisena aina haastateltaviaan taitavampi arvioimaan suunnitellun jutun kauaskantoisempia seurauksia ja lukijoiden suhtautumista haastattelun kohteeseen.
Ahdingosta voi kertoa, mutta sitä ei tule lisätä. Haastattelut tai reportaasit jotka syntyvät, kun toimittaja edesauttaa julkkiksen joutumista tilaan, jossa hänen harkintakykynsä on uhattuna, ovat erityisen tuomittavia. Journalistin tehtävä on raportoida lukijoilleen yhteiskunnan tapahtumista, ei synnyttää niitä esimerkiksi rahoittamalla julkkiksen päihteidenkäyttöä. Henkilön, jonka elinkeino on julkisuus ja jota koskevat jutut myyvät hyvin, sekä toimittajan välille voi syntyä epäterve riippuvuussuhde: toimittajalla on houkutus edesauttaa henkilön toilailua uusien juttujen saamiseksi ja julkkis itse suostuu asioihin, joita ei ilman rahallista kompensaatiota ja kannustusta välttämättä muuten tekisi.
Haastateltavan ihmisarvoa tulee vaalia, oli hän sitten aktiivisesti julkisuuteen hakeutuva tai ei. Julkkiksen antama lupa kuvata itseään nöyryyttävissä tilanteissa tai tavalla, joka etukäteen arvioiden ilmiselvästi johtaa pelkästään yleisön pahantahtoiseen ilkuntaan, ei anna toimittajalle oikeutta rikkoa ammattikunnan eettisiä periaatteita.
Julkisuuden nälkä ei oikeuta panemaan ihmistä mediassa lihoiksi sekä tekemään hänestä koko kansan narria – ei kertaakaan, eikä varsinkaan toistuvasti.
11.4.2011
Kirjoittaja on raisiolainen lääkäri ja JSN:n yleisöjäsen.