Uutisoinnin siirtyminen yhä enemmän nettiin ja sosiaalisen median käytön kasvu. Nämä mediatrendit eivät ole kenellekään uutta. Istuin Julkisen sanan neuvostossa neljä hienoa vuotta ja tämä muutos näkyi myös JSN:n päätöksenteossa. Journalistin ohjeet kestivät tämänkin mylläkän.
Eettisiä ohjeita toimittajien työhön on laadittu 1950-luvulta lähtien. Ajatus on ollut koko ajan sama. Itsesääntelyllä kerrotaan ulospäin siitä, että toiminnassamme pyritään vastuullisuuteen. Ohjeet ja JSN ovat saattaneet jopa välttää jokusen oikeusjutunkin vuosien varrella. Harmitusta vääräksi koetusta jutusta on purettu JSN:oon eikä tuomioistuimeen.
Vaikka journalistit ovat halunneet säilyttää itsenäisyytensä ohjeiden tulkinnassa, voi ohjeiden sisältöä analysoida oikeustieteen säännösten pohdinnan periaattein. Mitä väljemmin ja yleisemmin kirjoitettu säännös, sitä enemmän siinä on tulkinnan varaa. Toisaalta näin kirjoitettu ohje kestää ajan patinaa paremmin. Ja toisin päin: mitä tarkemmin kirjattu, sitä vähemmän tulkinnan varaa mutta sitä suurempi riski vanhentumiseen ajan kuluessa.
Monet Journalistin ohjeista on kirjoitettu väljiksi. Mitä väljempi on säännös, sitä suurempi on vastaavasti neuvoston tulkintavara. Monia neuvoston ratkaisuja pidetäänkin ennakkotapauksina median muutoksessa. Vaikka päätöksellä olisikin ennakkotapausluonnetta, on jokainen ratkaisu aina myös omanlaisensa yksityiskohtineen. Eli aina samaa aihetta koskevat päätökset eivät ole rinnastettavissa toisiinsa.
Viime vuosina JSN:n käsittelyssä on ollut yhä enemmän tapauksia, jotka liittyvät nettiuutisointiin, keskustelupalstoihin sekä sosiaalisen median käyttöön uutislähteenä. Ohjeet ovat pitäneet hyvin kutinsa myös näiden tapausten paineessa, kuten kävi esimerkiksi jäsenyyteni aikaisissa kahdessa Facebookia koskeneessa päätöksessä.
JSN:ssa todettiin yksinkertainen periaate. Facebook on nähtävä uutislähteenä muiden joukossa. Siitä saatuja tietoja uutisoitaessa on mietittävä samoja asioita kuin muitakin lähteitä käytettäessä. Onko Facebookissa julkinen asia myös niin julkinen, että se on uutisoitavissa? Onko FB-päivitys julkaistu yksityisessä vai julkisessa ryhmässä? Kuka on julkaissut asian? Mikä asema hänellä on yhteiskunnallisessa päätöksenteossa? Onko henkilö ”avannut” julkisuuttaan jo aiemmin? Miten hän on tätä tehnyt? Millaisiin keskusteluihin henkilö on FB:ssa osallistunut? Miten hän on tätä kautta ”astunut julkisuuteen”? Samankaltainen pohdinta soveltuu myös Twitteriin ja Instagramiin vaikkakin ne ovat hieman Facebookia avoimempia välineitä. Tosin näitä koskevia tapauksia ei vielä ole ollut käsittelyssä.
Facebookin, Twitterin ja Instagramin lisäksi maailmaan pukkaa koko ajan uusia applikaatioita. Mielenkiintoista on miettiä vastaisuudessa esimerkiksi WhatsAppia uutislähteenä. Ja on sitä miettimistä ”vanhassa” nettiuutisoinnissakin. JSN.n on voimakkaasti linjannut, että jutun oikaisutilanteessa juttua ei saa poistaa netistä. Entäs sitten, jos nettiin julkaistaan vahingossa puolivalmis juttuaihio? Tai juttu joka on sisällöltään niin epäeettistä tuubaa, että sen pitäminen netissä on suurempi JSN:n ohjeiden loukkaus kuin jutun poistaminen?
Kaikkeen tähän pätee kuitenkin ajatus: mitä paremmin JSN:n ohjeet ovat hallussa, sitä terävämmin on hahmotettavissa se, uutisoiko jonkin asian vai ei. Ja miten uutisoi. Sitä kautta voi olla toiminnassaan myös rohkeampi.
Enemmän sananvapautta siis.
12.12.2014
Kirjoittaja toimi Julkisen sanan neuvoston varapuheenjohtajana 2014
