Liian kova peloteuhka

Liian kova peloteuhka

Eduskunnan lakivaliokunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä rikoslain muuttamiseksi (HE 19/2013). Laissa on tiedotusvälineiden kannalta kaksi arveluttavaa kohtaa, joihin kiinnitin lakivaliokunnan huomiota torstaina 23.5. lausunnossani.

Arveluttava kohta numero yksi on muutoesitykseen sisältyvä kahden vuoden vankeustuomio törkeästä yksityiselämän ja kunnian loukkauksesta. Tällainen pelote sananvapauden väärinkäytöstä vaikuttaa erikoiselta, koska lakiesityksen yksi keskeinen tavoite on muuttaa Suomen oikeuskäytöä niin, että se vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) sananvapauslinjauksia.

EIT lähtee siitä, ettei ole suotavaa antaa vankeustuomiota sananvapausrikoksista kuin erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa. Hallituksen esityksessä vankeusrangaistukselle ei ole asetettu mitään poikkeuksellisuuteen liittyviä varaumia. Jos tuomioistuin tulkitsee päätoimittajan, toimittajan tai kenen hyvänsä suomalaisen syyllistyneen törkeään sananvapauden väärinkäyttöön, hänet voidaan passittaa kahdeksi vuodeksi vankilaan.

Sellainen on kohtuutonta Suomen vakaassa demokratiassa, jossa sananvapaudella on perustuslain suoja. Suomi tunnetaan yhtenä sananvapauden mallimaana maailmassa. Miltä se näyttää, jos meilläkin ryhdytään panemaan ihmisiä vankilaan, jos joku erehtyy sanavalinnoissaan? Nettiaikana tällainen vaara on suuri. Sakkotuomio saisi riittää rangaistukseksi niin hairantaneille yksityishenkilöille kuin ammattijournalisteille.

Pahin skenaario Suomen kansainvälisen maineen kannalta on, että käräjäoikeudet tuomitsevat vankilaan useita päätoimittajia, joiden johtama väline on julkaissut saman perusuutisen, joka osoittautuu myöhemmin virheelliseksi. Siitä se vasta riemu repeäisi. Tuollainen kehityskulku on mahdollinen, koska jokainen päätoimittaja vastaa omasta julkaisustaan. Varoittavana esimerkki on STT:n julkaisema kuuluisa doping-uutinen, jota puidaan yhä oikeudessa.

Ongelmakohta numero kaksi on siinä, ettei rikoslakiesitys tunne sananvapauslain kolmannen luvun oikaisu- ja vastinepykäliä. Sananvapauslaki lähtee siitä, että tiedotusvälineen tekemä virhe pitää korjata oikaisulla tai vastineella. Jos päätoimittaja kieltäytyy, tuomioistuin voi velvoittaa hänet julkaisemaan pyydetty vastine tai oikaisu.

Journalistin ohjeet ovat vielä tiukempia. Ne edellyttävät, että olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen nettisivulla ja lisäksi julkaisussa tai ohjelmassa, jossa virhe on tehty. Ohjeet nojaavat sananvapauslain tavoin ajatukseen, että virhe korjataan ja hyvitetään oikaisulla tai antamalla median kaltoin kohtelemalle mahdollisuus omaan kommenttiin.

Rikoslaki ei tunne tätä sananvapauslain kohtaa. Nyt kun rikoslakia uudistetaan, siihen pitää lisätä sananvapauslain mukaisen velvoitteen käyttö tuomion ankaruuteen vaikuttavana tekijänä. Tähänastinen oikeuskäytäntö on osoittanut, että tuomioistuimet antavat yleensä tuomioita pelkän rikoslain perusteella ottamatta lainkaan huomioon sananvapauslakiin sisältyvää virheen korjausmekanismia.

24.5.2013

Kirjoittaja