Karu totuus itsesääntelyn ideasta

Risto Uimonen

Aina välillä väitetään, ettei journalistien itsesääntelyjärjestelmä ole uskottava, koska media-alan edustajat valvovat JSN:ssa toisiaan. Kriitikoiden mielestä yleisön edustajilla pitäisi olla enemmistö neuvostossa.

Tästä on turha kehittää suurta opillista riitaa. Asia on nimittäin hyvin yksinkertainen: jos neuvostossa olisi muilla kuin media-alan edustajilla enemmistö, se ei olisi enää itsesääntelyelin, joksi se perustettiin 1968. Se muistuttaisi tällöin enemmänkin orgaania, jonka avulla ulkopuoliset yrittäisivät pakottaa journalisteja noudattamaan tulkintojaan hyvästä journalistisesta tavasta.

Ajatellaanpa, mitä siitä voisi seurata. Päätoimittajalla on sananvapauslain perusteella valta päättää, mitä hänen johtamassaan tiedotusvälineessä julkaistaan. Laki antaa hänelle oikeuden olla kuuntelematta ketään julkaisupäätöksiä tehdessään. Hänen ei tarvitse ottaa huomioon, mitä mediayhtiön toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja, suurin omistaja tai ilmoittaja sanoo – toimituksesta puhumattakaan.

Olisiko näissä oloissa ajateltavissa, että päätoimittajat hyväksyisivät vapaaehtoisesti sellaisen JSN:n ohjeita, jossa enemmistö kuuluisi media-alan ulkopuolisille? Tuskinpa vain. Nyt sen sijaan viestinten omistajat, päätoimittajat ja journalistit ovat sitoutuneet vapaehtoisesti noudattamaan Journalistin ohjeita ja JSN:n tulkinoja niistä sekä muita neuvoston eettisiä linjauksia.

Journalistin ohjeet ovat paljon tiukemmat kuin lain asettamat rajat toimituksille ja mediayhtiöille. Ilman itsesääntelyä journalistinen kulttuuri ja mediailmasto olisivat todennäköisesti nykyistä raaempia. Suomen ja monen muun länsimaan journalistisen kulttuurin välillä on vieläkin aste-eroja kovuudessa, vaikka otettaan terävöittäneet suomalaistoimittajat räksyttävät monien mielestä jo kuin rakkikoirat.

Vapaaehtoiseen Itsesääntelyyn perustuva järjestelmä saattaisi purkautua nopeasti, jos neuvostoon tulisi yleisön edustajille enemmistö. JSN:ssä on nykyisin 4 yleisön ja 7 media-alan edustajaa. Neuvoston 12. jäsenellä, puheenjohtajalla, on mediatausta.

Silloin kun JSN:ssä esiintyy mielipide-eroja, ne eivät perustu siihen, edustaako joku mediaa tai yleisöä. Kuulimme saman viestin viime lokakuussa Moskovassa Euroopan julkisen sanan neuvostojen kokouksessa. Missään maassa, jonka neuvostossa on yleisön edustajia, ammatillinen tausta ei ollut määräävä tekijä näkemyserojen synnyssä.

Britannian lehdistön itsesäätelyelimessä PCC:ssä media-alan edustajat ovat vähemmistönä. PCC on silti ajautunut historiansa pahimpaan kriisiin. Syynä ovat laittomuudet, joihin mediamoguli Rupert Murdochin palkkalistoilla olleet toimittajat ovat syyllistyneet tiedonhankinnassaan. PCC:n väitetään epäonnistuneen, kun se ei ole pystynyt estämään laittomien keinojen käyttöä.

Saman logiikan mukaan pitäisi kysyä, ovatko poliisi ja tuomioistuimet epäonnistuneet, kun lakeja rikotaan jatkuvasti. Maailma on vain sellainen, että jos joku päättää rikkoa lakia tai itsesääntelyohjeita, mikään valvontajärjestelmä ei voi estää sitä aukottomasti.

29.2.2012