Tehdään heti selvästi, että rakastan ironiaa silloin, kuin se onnistuu. Pasila-televisiosarjan umpisarkastinen Kyösti Pöysti letkautuksineen on eniten rakastamani fiktiivinen hahmo. Sitten, kun ironia ja sarkasmi rantautuvat normaalijournalismiin, ollaankin vaarallisilla vesillä, kuten viime kokouksemme osoitti.
Julkisen sanan neuvoston lokakuun kokouksessa käytiin mieshuorakeskustelu. Sen pohjana oli Salon Seudun Sanomien urheilutoimittajan kolumnista tehty kantelu, jossa ulkomaisten jalkapallojoukkueiden kannattajia kutsuttiin ”mieshuoriksi”. Kirjoittaja toki viittasi nimityksellä myös itseensä. Kantelija näki, että nimitys loukkasi jalkapallofanien ihmisarvoa.
Oma perusteluni annetulle vapauttavalle päätökselle oli kahtalainen. Ensinnäkin kolumneissa ja pakinoissa tyylilajji on paljon vapaampi, kuin vaikkapa uutisissa. Toisekseen jalkapallofanit ovat jo ihmisryhmänä niin suuri ja heterogeeninen, että heidän ihmisarvonsa loukkaaminen tuntuu sellaisenaan hassulta: eihän kyse ole etnisestä ryhmästä, uskonnosta tai vakaumuksesta sinänsä (toki fanitus ilmiönä varmasti on vakaumuksen kaltainen).
Keskustelu oli kuitenkin mieleenpainuva, kuten JSN:ssä usein. Jos mieshuoraa saa sanoa mieshuoraksi, mitä nimitystä käytettäisiin naispuolisesta ulkomaisen jalkapallojoukkueen fanista? Onko urheilujournalismilla eri pelisäännöt kuin muulla journalismilla? Ja ydinkysymyksenä toki se, saako sananvapauden nimissä olla miten mauton ja alatyylinen tahansa?
JSN perusteli vapauttavan päätöksensä muunmuassa näin: ”Kärjekkäät näkemykset ja hätkähdyttävätkin kielikuvat ovat sallittuja kolumnissa – – kantelun kohteena oleva ilmaus on yleiskielessä loukkaava, mutta sitä käytetään alatyylisessä urheiluslangissa.” En ole urheiluslangin asiantuntija, enkä ollut ko. ilmaisua kuullut. Ei ollut suurin osa muistakaan neuvoston jäsenistä. Kaksi yleisön edustajaa päätyikin jättämään varsin napakan eriävän mielipiteen päätöksestä. Sen mukaan ”käytetty ilmaisu alitti raskaasti sen laatutason, jota ammattijournalistilta tulee voida odottaa.”
Yleisöjäsenten näkemysten poikkeaminen journalistijäsenten näkemyksistä ei ole yleistä. Tässä tapauksessa kuitenkin yleisön jäsenet kokivat kantelijan tavoin: kolumni meni liian pitkälle.
Langettava päätös olisi mielestäni ollut liian kova rangaistus kolumnista. Toimituksien toivoisi kuitenkin harkitsevan tarkkaan, milloin halventavia ilmauksia voi ja kannattaa käyttää. Verkko tursuaa vihapuhetta – ehkä me ammattilaisina voisimme suhtautua senkaltaisiin ilmiöihin mahdollisimman kriittisesti, silloinkin, kun leikimme Kyösti Pöystiä?
Salla Nazarenko
JSN:n mediajäsen, Viestintä ja kehitys -säätiön toimitusjohtaja
14.10.2013
