Media-alan itsesääntelyssä tapahtui 8.9. merkittävä käänne, kun Britannian lehdistön Press Complaints Commission, PCC; lopetti toimintansa ja sen tilalla aloitti uusi itsesääntelyelin Ipso, Independent Press Standards Organisation. PCC oli pitkään suurin ja kaunein Euroopassa. Sen resursseja ällisteltiin ja sen toimintaa seurattiin tarkoin ? ja jäljiteltiinkin joissakin maissa.
PCC koki kuitenkin poliittisen haaksirikon News of the World -sanomalehden salakuunteluskandaalin yhteydessä kolme vuotta sitten. David Cameronin hallitus menetti uskonsa PCC:hen ja päätti perustaa sen tilalle uuden, itsenäisen ja mediasta täysin riippumattoman lehdistön itsesääntelyelimen.
Ipso ei ole sitä, mitä hallitus alun perin tavoitteli. Se ei myöskään vastaa täysin selvitysmieheksi asetetun lordi Levesonin vuonna 2012 tekemää ehdotusta uudesta itsesääntelyjärjestelmästä. Suuret sanomalehdet eivät voineet hyväksyä Levesonin ehdotusta sellaisenaan. Ne pelkäävät, että Levesonin malli voi alistaa ne poliittisen vallankäytön kohteeksi.
Itsenäisyytensä puolesta taistelevat brittilehdet perustivat vastavetona Ipson, jonka kulut ne maksavat ja jonka hallituskin on hyväksynyt pitkin hampain siksi, ettei Levesonin mallin puhdaspiirteiselle toteutukselle ollut edellytyksiä.
Ipso aloitti onnettomien tähtien alla, sillä se sai rasitteekseen monia uskottavuusongelmia. Esimerkiksi arvostettu The Financial Times sekä Guardian News and Median lehdet jäivät siitä pois. Ne aikovat hoitaa itsesääntelyn omin voimin. Myös venäläisomistuksessa olevat The Independent ja Evening Standard käänsivät selkänsä Ipsolle.
Ipson alkutaivalta häiritsee myös se ankara kritiikki, jota salakuuntelun uhrien etujärjestö Hacked Off suuntaa siihen. Se kutsuu Ipsoa suurten sanomalehtien huijaukseksi ja vaatii Levesonin ehdotuksen mukaista, lehtiyhtiöistä täysin riippumatonta itsesääntelyä.
Ipsolla on edessään kova työ ennen kuin se pystyy vakuuttamaan yleisön, poliitikot ja sen piiristä poisjääneet mediayhtiöt. Sen on osoitettava, että se pystyy hoitamaan PCC:tä uskottavammin median valvontaa.
Ipson onnistumismahdollisuuksia lisää se, että sillä on valtuudet käyttää kovia keinoja epäeettisesti toimivia lehtiä vastaan. Se voi määrätä lehdille maksimissaan jopa 1,2 miljoonan euron sakot. Ipson puheenjohtaja Sir Alan Moses sanoi eräässä haastattelussa haluavansa osoittaa, että salakuuntelun uhrit ja muut Ipson kriitikot ovat väärässä.
Sir Alan on taustaltaan vetoomustuomioistuimen tuomari. Ipso maksaa hänelle palkkaa noin 15 000 euroa kuukaudessa. Ipsoon kuuluu hänen lisäkseen 11 muuta jäsentä. Viisi heistä edustaa lehtialaa. Kuuden riippumattoman jäsenen joukkoon on nimitetty muun muassa tutkija Lara Fielden, joka vieraili aiemmin tänä vuonna puhumassa Helsingissä.
Fielden tuntee hyvin Euroopan median itsesääntelyjärjestelmät, sillä hän laati Oxfordin yliopistossa lordi Levesonin selvitystyötä varten vertailevan tutkimuksen Euroopan julkisen sanan neuvostoista. Suomen JSN esiintyy siinä myönteisessä valossa.
9.9.2014
