Flirttiä uskottavuudella
Ilkka Vänttinen
Aamulehti (10.12.2011) haastatteli Alman aluelehtien kaupalliseksi johtajaksi nimitettyä Jaakko Lintusta. Hän sanoi, että kaupallisen ja toimituksellisen sisällön kahtiajako on liiketoiminnan menestyksen perusta ja että ”jos siitä annetaan periksi, uskottavuutemme menee erittäin nopeasti”.
Pohjoisranta on liikkeenjohdon konsulttitoimisto, joka on erikoistunut maineenhallintaan. Toimisto julkaisi äskettäin teettämänsä tutkimuksen median luotettavuudesta. Perinteinen uutinen hakkasi mennen tullen esimerkiksi sosiaalisen median.
”Vaikka median luotettavuus on vielä erittäin korkealla tasolla, niin toimituksilla on kova työ pitää kiinni asemastaan. Julkisen sanan neuvosto on viime aikoinakin antanut langettavia päätöksiä piilomainonnasta. Jos mainoksen ja journalistisen sisällön raja hämärtyy, niin varmasti myös luotettavuus rapisee”, arvioi partneri Tommi Siikaniva Pohjoisrannasta tutkimuksen tuloksia.
Lintunen ja Siikaniva ovat harvinaisen oikealla asialla.
Neuvosto on runsaan 15 vuoden aikana antanut yli 60 piilomainontapäätöstä. Niistä lähes 40 on ollut langettavia. Prosentti kertoo lohdutonta kieltään, kun yleensä joka kolmas tai neljäs päätös on langettava.
Miksi piilomainonta on niin yleistä? Media ei tietysti ole monoliitti, vaan ääripäät ovat kaukana toisistaan. Lipsahduksia kuitenkin sattuu luvattoman paljon myös ns. laatumedialle. Siinäkin mielessä tilanne on outo, koska toimittajat ja kustantajat löysivät toisensa piilomainonnan vastustamistyössä jo 80 vuotta sitten. Vuonna 1932 yhteinen toimikunta teki julkilausuman, jolla vedottiin lehtiyrityksiin ja niiden palveluksessa oleviin henkilöihin tekstireklaamin torjumiseksi.
On ymmärrettävää, jos lama pakottaa harkitsemaan kiellettyjäkin keinoja. Se ei kuitenkaan ole hyväksyttävää eikä pitkän päälle edes kannattavaa. Piilomainonta on sama kuin pakkasella housuun pissaisi – ensin lämmittää, mutta vilu tulee yllättävän nopeasti ja varmasti.
16.12.2011