Enkeli-Elisa on varoitus

Risto Uimonen

Nettimaailma on lisännyt toimitusten kiireitä ja kiristänyt kilpailua. Journalistien pitää tuottaa enemmän samaan aikaan, kun toimituksia supistetaan. Myös juttujen teko- ja kerrontatapoja on uudistettu. Internet on toisaalta helpottanut työntekoa, kun melkein kaikki tieto on verkossa käden ulottuvilla ja usein myös helposti tarkistettavissa. Sen kun poimit sieltä jotain ja tuuppaat sen ulos ennen kuin toiset ehtivät.

Journalistin ohjeet velvoittavat tarkistamaan myös aiemmin julkaistut tiedot, mutta joka toimituksessa tiedetään, kuinka usein tätä kohtaa lyödään laimin. Liian usein. Netin maailma on vaarallinen toimittajille, koska se houkuttelee hankkimaan nopeusvoittoja. Luotetaan siihen, että toinen toimitus on tehnyt työnsä huolellisesti. Mutta kun se ei ole.

Jokainen journalisti tietää, että virheitä sattuu ja näkökulmat vinoutuvat. Me täällä JSN:ssä törmäämme siihen usein, kun kanteluita tulee eri puolilta Suomea. Maailmalta tiedämme, että muutama toimittaja on jäänyt kiinni jopa kaikkein arvostetuimmissa lehdissä siitä, että on tuottanut sepitettyjä uutisia.

Journalistit ovat jatkuvasti tietoisten harhautusyritysten kohteena. Eräs amerikkalainen julkkis laittoi taannoin Twitteriin tahallaan uutisankan itsestään. Se meni salalamannopeasti läpi maailman tiedotusvälineissä, kun yksikään toimittaja ei vaivautunut tarkistamaan, pitikö tieto paikkansa. Suomessa kaksi iltapäivälehteä joutui pari vuotta sitten ”lottovoittajien” huijaamiksi, mutta vain toinen niistä meni lankaan.

Enkeli-Elisat ovat sitten oma lukunsa. Minttu Vettenterä yhdisti harkitusti faktaa ja fiktiota, mutta antoi ymmärtää, että kaikki on faktaa. Toimittajat olivat vaikeassa välikädessä, kun Enkeli-Elisan tarina oli niin sydäntä särkevä ja tärkeä ajankohtaisuudessaan, että siihen oli pakko tarttua. Jos joku yritti tarkistaa, pitikö tarina paikkaansa, niin ainoa luotettava lähde, Vettenterä, halusikin olla epäluotettava peittääkseen sepityksiään. Hän kertoi totuuden vasta poliisikuulusteluissa.

Jotkut ovat kysyneet, mitä journalistit olisivat voineet tehdä toisin, kun Vettenterä vakuutti asiaa tarkistaneille toimittajille Enkeli-Elisan tarinan ja blogitekstien olevan totta, ja aihe oli niin kiinnostava, että siitä piti tehdä juttua. Jos vanhemmat eivät halunneet tulla julkisuuteen, mistä toisesta lähteestä tiedolle olisi voinut hankkia vahvistuksen?

Jutun Enkeli-Elisasta olisi voinut julkaista journalistisen etiikan kannalta kestävin perustein ilman täyttä varmuutta tarinan totuudenmukaisuudesta, jos toimitukset olivat kertoneet samalla, ettei jutun paikkansapitävyyttä ole voitu vahvistaa. Tällöin toimituksille olisi syntynyt velvollisuus jatkaa keskeneräisen asian selvittelyä ja raportointia.

Vettenterän kanssa olisi myös voinut yrittää sopia, että jompikumpi Enkeli-Elisan vanhemmista vahvistaa henkilökohtaisesti toimitukselle tarinan faktat lähdesuojan alaisena. Jos siitä olisi kieltäydytty, kellojen olisi pitänyt soida. Enkeli-Elisa on vakava varoitus toimituksille. Kiireen keskellä kannattaa terästäytyä ennen kuin tulee sellainen nettihuijaus, että sille nauravat naurismaan aidatkin.


21.8.2012