6.10.2015 Itsesääntely toimii Pohjoismaissa

Risto Uimonen

Julkisen sanan neuvosto on osallistunut alusta pitäen eli vuodesta 1999 lähtien Euroopan media- ja lehdistöneuvostojen vapaaehtoisen yhteistyöelimen AIPCE:n toimintaan (http://www.aipce.net/index.html). Järjestön vuosikokoukset tarjoavat eri maiden neuvostoille hyvän tilaisuuden päivittää tietojaan ja vertailla omaa toimintaansa siihen, mitä muissa maissa on tehty ja tehdään.  

Itsesääntelyjärjestelmän tilassa Euroopassa on paljon toivomisen varaa. Pohjoismaat muodostavat yhdessä Saksan ja Benelux-maiden kanssa AIPCE:ssa oman ryhmänsä. Itsesääntely toimii niissä ilman suuria ongelmia. Myös Britannia kuului aiemmin tähän ryhmään ja oli suuruutensa takia median itsesääntelyn henkinen johtaja Euroopassa.  

Britannian Press Complaints Commisssion ajautui kuitenkin niin pahoihin uskottavuusongelmiin, että maan hallitus päätti lakkauttaa sen ja perustaa tilalle kokonaan uuden järjestelmän. Maan sanoma- ja aikakauslehdet eivät ole sitä hyväksyneet. Ne ovat perustaneet oman itsesääntelyelimen, Ipson. Se ei kuitenkaan pystynyt lunastamaan paikkaansa vielä ensimmäisen toimintavuotensa aikana viime vuoden syyskuusta tämän vuoden syyskuuhun.  

Euroopan suurista maista Italiassa ja Espanjassa Kataloniaa lukuunottamatta ei ole kunnollista julkisen sanan neuvostoa. Ranskassa sellaista on puuhattu pitkään, mutta projekti on yhä lähes alkutekijöissään. Entisiin sosialistisiin maihin Venäjää myöten on perustettu itsesääntelyjärjestelmiä, mutta ne kamppailevat monenlaisten ongelmien kanssa.  

Niiltä puuttuu rahaa, resursseja ja uskottavuutta mediayhtiöiden, yleisön ja poliitikkojen silmissä. Niissä työskentelevät tekevät hartiavoimin työtä itsesääntelyjärjestelmän puolesta. Heille ja monille Euroopan ulkopuolelta tuleville tarkkailijoille AIPCE:n vuosikokouksen henki sekä siellä pidettävät esitelmät, tilannekatsaukset ja parhaiden käytäntöjen esittelyt ovat tärkeä mentaalinen piristysruiske.  

Suomi on päässyt viime vuosina hyvin esiin AIPCE:n kokouksissa. Olemme saaneet esitellä uusia käytäntöjämme ja ohjeisiin tekemiämme muutoksia. Suomen statusta AIPCE:ssa ja Europan neuvostojen keskuudessa on nostanut myös se, että JSN:n toimivallan piiriin kuuluvat radio, televisio, lehdet ja uutistoimistot sekä niiden nettitoiminta.  

Monessa maassa Britannia mukaanlukien printillä ja sähköisillä välineillä on erilliset itsesääntelyelimet. Malli on osoittautumassa auttamattoman vanhanaikaiseksi digimaailmassa. Suomen arvostusta kansainvälisessä vertailussa nostaa myös se, että tiedotusvälineet tyytyvät JSN:n päätöksiin – toki joskus nuristen –, mutta ne eivät pyristele niistä irti, kuten muualla tapahtuu silloin tällöin.  

Kuusivuotisen kansainvälisen kokemukseni perusteella rohkenen sanoa, että Pohjoismaat muodostavat epävirallisen eliitin AIPCE:n sisällä sekä Suomi ja Norja Pohjoismaiden parissa. Tanskahan eroaa muista Pohjoismaista lakisääteisen itsesääntelyjärjestelmänsä takia. Ruotsissa taas vasta puuhataan kaikki tiedotusvälineet kattavaa yhtä yhteistä neuvostoa. Pohjoismaiden sisällä vaakaa JSN:n eduksi painaa myös kustannustehokkuus.  

Pohjoismainen yhteistyö on mutkatonta ja avointa. Neljän maan neuvostot järjestävät vuorotellen kahden vuoden välein yhteiskokouksen. Ne ovat antoisia siksi, että itsesääntelyn pääongelmat ovat hyvin pitkälle samanlaisia kaikilla.

Yhteenkuuluvuutta lisää myös se, että sananvapauden tila on Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa erinomainen, ja media  elää kutakuinkin samanlaista murrosta joka maassa. Pohjoismaisissa kokouksissa ei tarvitse tuhlata aikaa perusluentoihin. Niissä mennään in medias res, suoraan asioiden ytimeen.

APCE kokoontuu Wienissä 8.-9.10.2015